Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Poliisi yritti kyllä tutkia asiaa, mutta siitä ei tahtonut tulla oikeata tolkkua, kun kaikki asianomaiset huusivat ja riitelivät keskenään minkä jaksoivat, ja lisäksi sekaantui siihen vielä Turtiainen sekä neljä koulupoikaa. Sen johdosta lausui poliisi: »Tämä näkyy olevan niin sekava asia, jotta kyllä on parasta, kun mennään selvittämään.»
»Lujatekoinen ja vahvaluinen ihminenhän siinä tarvitaan, jos mieli kestää. Mutta kyllähän tämän Kaisan selkä pitää», kehui Turtiainen ja sanoi lisäksi: »Niin että Kaisan ei tarvitse epäillä. Kyllä tämä rikas Partanen niillä työ-ehdoilla ottaa akakseen.» Mutta Kaisa epäilikin ihan toista asiaa. Hän mietti, että Vatasella oli viisitoista lypsävää ja Partasella ainoastaan kymmenen.
Mutta Partanen oli ylpeä itsestään ja piipustaan poroja kaivellen kehotti Turtiaista: »Oikeastaan kuuluisi sinun puhemiesvelvollisuuteesi ilmottaa ja vahvistaa tämäkin asia.» Turtiainen mietti kotvan, miten lieventää Partasen kehumaa ankaruutta.
»Häviäisi se! Kyllä kun tämä Partanenkin tulisi yhden kerran molemmilla hevosillaan ja työkärryillään ja toisi lapiot muassaan, niin kyllä siinä pitäisi törkyläjän puoleta!» todisti Turtiainen Partasen puolesta. Kaisa varmistui nyt siinä uskossa, että Partanen itse ostaa talon.
Vihdoin sanoi Partanen puhemiehelle: »No mitäpäs siinä sitten on sen enempää! Sanoa järäytä asia loppuun!» Turtiainen sylkäsi, mietti hetkisen ja sitten sanoi: »Niin että jos, Kaisa, luulet, jotta luut kestävät semmoista työn rytäkkää, niin mitäpä siinä muuta kuin panet hynttyyt yhteen tämän Mulon Jussi Partasen kanssa.» Kaisa tunsi joutuvansa ahtaalle; sitä se siis sentään olikin!
»Itsehän minä ne», murahti Partanen, ja Turtiainen selittää vatvoi: »Se tämä Partanen itse kallihteekin viikatteet. Ja se kun ne kallihtee, niin sen viikatteen pitää mennä takukkoonkin, kunhan vain vähän sinne päin hosuu. Ei se niittäjän luille ota.» Niin oli hän asiaa lieventänyt ja koristanut, mutta Partanen alkoi tärvellä sitä suoruudellansa.
Turtiainen jo lähtikin menemään sinne päin huomauttaen: »Sen tähdenhän sitä tämän Partasen talossa on rikkautta ja tavaraa mitä torille tuoda, kun siinä talossa otetaan sitä työn poikaa suorastaan niskasta kiinni, niin että sen pitää lähteä ihan luokonaan.» »Se ostaa käteisellä!» ajatteli Kaisa itseksensä ja myönsi: »Semmoinenhan talon pitääkin olla, että siinä on käteistä millä ostaa.
Turtiaisen lieventeleminen ja koristeleminen häntä suututti, ja hän oikaisi: »Kyllä on parempi sanoa siinäkin asiassa suoraan, että jos vain asiaksi tulee, niin on sitä riusaankin tartuttava. Niin että puhu vain suoraan, Turtiainen!» Turtiainen hikoili ja lisäsi silloin: »Vaikka täytyyhän sitä joskus akkaväenkin puidakkin, kun tämä Partanen ei yksinään ennätä.» Nyt vaiettiin.
Turtiainen koetti jo nenäänsä turistamalla keskeyttää Partasen, jottei se pilaisi asiaa, mutta Partanen vain yltyi ja kehui: »Mutta kun siinä meidän tuvassa vain pieninkin epäsiisteyden alku yrittää syntymään ja minä kun silloin kiljasen akoille, niin kohona pitää akkojen hypätä, ja sen tietää, että itikoille siinä tulee silloin rutto lähtö.» Turtiainen raapi harmissaan päätään.
Nyt koetti hän taas raskaasti selittää jauhaa: »Niin että tämä Partanen on niin julma mies nukkuessaankin, että lutikatkin sitä pelkäävät eivätkä uskalla ovesta sisään tulla, vaan värjöttelevät porstuassa.» Kaisa oli ihan pökertyä, kun ei tiennyt mitä sanoa. Oltiin välillä ääneti. Lopuksi Partanen sanoi: »No nyt, Turtiainen, saat sitte lopullisesti vahvistaa asian päättyneeksi.»
Päivän Sana
Muut Etsivät