Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Porthos sitä vastoin oli helppo tulla tuntemaan, paitsi hänen oikeaa nimeänsä, jota, samoinkuin hänen kahden toverinsakaan ei tiennyt kukaan muu kuin herra de Tréville. Turhamielinen ja löyhäkielinen kun hän oli, näki hänen lävitsensä kuin kristallin lävitse.
Minä olin kyllin turhamielinen uskomaan, että minusta tulisi tukkukauppiaan rouva ja että teillä oli rehelliset aikomukset, mutta puhuessani avioliitosta, nauroitte te minulle vasten silmiä ja kysytte olinko mieletön. Silloin otin teitä kauluksesta kiinni ja heitin teidät rapuista alas. Muistatteko sitä?" "Kyllä sen muistan. Minä taitoin silloin jalkani ja olen siitä alkaen ontunut.
Tytön äiti oli siksi turhamielinen, että ei pitänyt avioliittoa mahdottomana ja teki parastaan saadakseen sitä aikuseksi; isä oli niin tervejärkinen, että piti eukkonsa hankkeita hullutuksina. Kumpanenkin oli sillä vakuutettu, että rakkauteni oli vilpitön. Eivätkä muuta voineet kuin rukoilla lapsensa puolesta. Minulla oli vielä tallella muuan kirje, minkä sain siihen aikaan Miinalta.
Ja minä kuulin ääniä, jotka muun muassa arvelivat, että minä olisin saatava Pietariin Suomen ministeri-valtiosihteerin virastoon. Jos tämän kuvauksen perustuksella nyt tahtoisi antaa yleisen arvostelun minun luonteestani, niin saattaisi olla hyvin helppo vaan lyhyesti sanoa, että olin turhamielinen. Arvostelu voi olla aivan paikallaan. Se vaan ei voi tyydyttää minua itseäni.
Sinä saat tietää vieläkin: Paitse että minä mieluummin tahdon nöyrtyä, kuin vahingoittaa poikaani hänen toimessaan, niin tulee vielä jotain muuta lisäks niin, se voipi sinusta näyttää vähäpätöiseltä ja eihän se paljoa olekaan mutta sinä saat sittenkin tietää sen: minä häpeän poikani edessä; on niin raskasta tunnustaa hänelle, etten minä ole voinut paikkaani täyttää.» »Turhamielinen narri.»
Hetken hänen turhamielinen sydämensä kuvitteli, että tulija oli Ione. Katsaus vieraaseen riitti toteamaan hänen erehdyksensä.
Minä kallistin päätäni isäni povea vasten ja tunnustin olleeni itsekäs, turhamielinen ja kärtteliäs, mutta nyt tahtovani kääntyä ja alottaa uutta elämää. "Se on oikein", hän pyyhki hiuksiani otsalta ja suuteli sitä, "meidän tulee joka aamu sanoa itseksemme: nyt pitää alkaa alusta taas". "Saanko viedä viinipullon täti Tooralle? oikein oivallista viiniä, joka voi antaa hänelle voimia taas".
Taas korotti hän ääntä, takoi vasaralla nahkaa että paukkui ja jatkoi: »Se puustain se ei sittä, kuule Manasse, oo semmoinen tuulhattu kun se jii joka seisoo siellä iin takana ja kopeiloo puustainjoukossa kuin ylypii ja turhamielinen kukko kanaparvessa... Niin jotta nyt, Manasse Jäppinen, sie kun ala painii iitä vastaan!»
Minä en ole tätä kuvausta kirjoittanut vaan osoittaakseni, kuin turhamielinen olin. Minun täytyy siis edelleen vielä kysyä miksi olin turhamielinen, mihin se minussa perustui, mihin sillä pyrin. Onhan jotenkin helppo antaa siveellinen arvostelu esimerkiksi keikailevasta naisesta. Me sanomme hänestäkin, että hän on turhamielinen, ja jokainen heti myöntää tuon arvostelun oikeaksi.
Helmer. Vai niin? Miks'en? Nora. Et, sillä ovathan nämä kaikki vain turhapäisiä syitä. Helmer. Mitä sanot? Turhapäisiäkö? Olenko minä mielestäsi turhamielinen? Nora. Et, päinvastoin, Torvald-kulta; ja juuri sen vuoksi Helmer. Ykskaikki; sinä sanot syyni turhapäisiksi; siispä lienen itsekin turhamielinen. Turhamielinen! Vai niin! No, tästä totta tosiaan pitää tehdä loppu. Nora. Mitäs aiot? Helmer.
Päivän Sana
Muut Etsivät