Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Benvolio, käänny! Katso surmaas silmiin! BENVOLIO. Vain rauhaa rakennan ma; tuppeen miekkasi Tai käytä sitä erottaakses noita. TYBALT. Kuin? Miekallako rauhaa? Sanaa tuota Ma vihaan niin kuin helvettiä, sua Ja Montague'ita! Pidä puoltas, akka! 1 PORVARI. Hei, nuijat, kirveet, keihäät tänne! Lyökää! Alas Capuletit! Alas Montaguet! CAPULET. Mitä melua? Hoi! Tänne miekkani!
Mutta prefekti, joka alussa oli ottanut vastaan puoleksi suljetuin silmin Totilan sanat, ikäänkuin ne olisivat olleet nuijan iskuja, pisti lopulla miekkansa tuppeen, kohottautui pystyyn, pani käsivartensa ristiin rinnalleen ja lausui: "Niin, minä olen tehnyt kaiken tuon ja vielä paljon muutakin. "Minä olen sysännyt kaiken, mikä on ollut tielläni, syrjään voimakkaasti ja viisaasti.
Muuten minun huiskaa korvissasi, ennenkuin sinun on tupesta maalla. TYBALT. Min' olen valmis. ROMEO. Mercutio hyvä, pistä tuppeen miekkas! MERCUTIO. No, herra, temppujanne näyttäkää! ROMEO. Benvolio, vedä miekkas, mene väliin! Hävetkää, herrat! Väkivalta pois! Tybalt, Mercutio, prinssi kieltänyt on Kaikk' ottelut Veronan kaduilla. Seis, Tybalt! Oi, Mercutio! MERCUTIO. Haavan sain.
Kuulin Alanin supattavan erään toisen miehen kanssa geelinmurteella, mutta mitä he puhuivat, oli minulle aivan yhdentekevää. Keskustelusta oli kumminkin seurauksena, että miehet pistivät tikarinsa tuppeen, ottivat meiltä aseet pois ja asettivat meidät istumaan vastakkain kanervikkoon. »He ovat Clunyn miehiä», sanoi Alan. »Paremmin ei meille olisi voinut käydä.
Mitä Maria sanoisi, jos hän olisi tämän kuullut? Juhani, minä tiedän, ettei hän petä minua; mutta kuinka hän katseli häneen silloin Juhani pisti miekan tuppeen ja ojensi kätensä Martille: Jos vaan voisin auttaa sinua, niin ettet koskaan epäilisi! Kiitos, Juhani! Uskon sinua enkä enään epäile. Täällä on kyllä muuta, joka pahemmin uhkaa meitä. Mitä muuta? Hatut!
Ei ollut vielä viittä minuuttiakaan kulunut, niin Crévecoeur'in kreivi jo palasi metsän reunaan, mihin Isabella oli jäänyt katselemaan taistelua, ja pyyhkäisi verisen miekkansa hevosensa harjaan, ennenkuin hän sen jälleen pisti tuppeen. Osa hänen väestäänkin tuli samassa pois, toinen osa vielä vähän matkaa jatkoi pakenevan vihollisen takaa-ajoa maantietä myöten.
"Vai sinä tässä!" karjasi Hannu ja vihlasi vielä kolmannen kerran. "Nyt on kerraksi kyllä", sanoi hän, nousi ja läksi juoksemaan kotiaan päin, verinen veitsi kädessään. Ennenkuin hän kerkesi sen pistää tuppeen, näki hän syrjätieltä kahden henkilön tulevan, jotka hän tunsi Luopion emännäksi ja piiaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät