Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Tuo valta, joka tällä papilla on ei ainoasti omien alamaistensa, vaan koko ihmiskunnan suhteen, on oikeastansa sitä, että hän saattaa vapauttaa ne, jotka jumala tuomitsee, sitoa ne jotka jumala päästää sekä päästää ja vapauttaa ne jotka jumala on tuominnut: mikä taivaan valta! niin, meidän maanalaiset kansalaisemme olisivat ilman epäilyksettä valmiita milloin tahansa vannomaan mitä pyhimmän valan siitä, ettei tämmöistä valaa kelläkään kuolevaisella ole.
"Jumala on hänen tuominnut", sanoi Emmerich vakavasti. "Henki on jo eronnut ruumiista." Herra Vanderstraten kumartui voutia katselemaan ja huomasi kohta, että Emmerich oli nähnyt oikein. Liikutettuna sanoi hän: "Tämä on Jumalan sallimus. Nikolao tuli tänne tappamaan, ja katso, kuolema jatkui hänen omaan sydämeensä. Näin kostaa Herra niille, jotka ovat pahat ja kavalat.
Muuten ilmeni hänen luonteessaan aina jotain surunvoittoista ja hillittyä. Yhtenä syynä lienee ollut jo lapsesta saakka heikko terveys. Itse hän kertoi noin 9 vuoden ikäisenä joutuneensa rajun hevosen jalkoihin ja silloin saaneensa jonkun sisällisen vamman, mikä häntä sitten myöhemmin, varsinkin vanhemmalla iällä, vaivasi. Toisena syynä saattoi olla se yksinäisyys, johon hän oli itsensä tuominnut.
"Minä kysyn sinulta, aiotko valasi mukaan uhrata kaikkesi, onnesi ja vaimosi goottien kansan hyväksi? "Katso, minäkin olen kadottanut kolme poikaa tämän kansan vuoksi. "Ja minä olen uhrannut pojanpoikani, sukuni viimeisen vesan, tuominnut hänet goottien tähden silmääkään räpäyttämättä. "Sano, aiotko tehdä samalla tavalla? Aiotko pitää valasi?
Tänne?... Ei, tuonne... Efraiminportille... Neuvosto on tuominnut hänet kuolemaan... Ei, mutta kansa repii hänet kuoliaaksi... Mistä on kysymys?... Eräs natsarealainenko?... Stefanus on hänen nimensä... Hän on ivannut temppeliä ja pilkannut Moseksen lakia!... Voi häntä ... kuolema pilkkaajalle!" kaikuivat kysymykset, vastaukset ja huudot sekaisin kansan rientäessä kaupungin pohjoiseen osaan, Efraiminportille.
Minä en ollut koko aikana avannut suutani puolustuksekseni, josta sitten jälestäpäin olin hyvin hyvilläni, vaikka olinkin äänetön ylpeyden vuoksi enkä niinkään rohkeuttani. Minä en voinut sitä sietää, että samalla kertaa olisin menettänyt henkeni ja arvoni. Nyt katsoin noita petoja, vuoroon sitä, joka piteli minua kiinni, vuoroon toista, joka oli tuominnut minut hengiltä.
"Sentähden että Plantagenet'n kunnia on kadonnut sentähden että arvo on isäni huoneesta hävinnyt". Richard rypisti otsaansa. "Kunnia kadonnut! Arvo huoneestamme poissa!" kertoi hän suuttuneena; "mutta orpanani Edith voipi rankaisematta puhua noin. Minä olen tuominnut häntä kovin pikaisesti, ja hänellä on siis oikeus tuomita minua kovin ankarasti. Mutta sano ainaki mikä rikokseni on!"
Totta lienee katsonut sinun tätä kuritusta tarvitsevan. Olet saanut ensimmäisen nuhteesi, pidä se mielessäsi äläkä itseäsi uudelleen paaduta. Nöyränä kuulijana otin minä, oven suussa istuen, osaa heidän seuroihinsa, joita äsken olin saarnastuolistani solvannut ja ylpeästi tuominnut. He veisasivat, lukivat kaiken yötä, ja kyytimieheni selitti sitä, mitä oli luettu.
Hän on ehkä jo tuominnut sinut johonkin julmaan ja pitkällöiseen kidutukseen, ja voi! kuinka äärettömästi minua tuskastuttaa! pakene, veljeni, pakene!" "Pakene, pakene, pakene!" "Ei tarvitse pelätä mitään, Miriam; minä soisin, ettei koko hänen kirottu sukunsa huolettaisi meitä enemmän kuin tämä teidän äskeinen hallitsiansa. Katso, hän nukkuu sitkeästi.
KAIKKIVALTA: Armoa, teidän korkea-arvoisuutenne!... Armoa!... TUOMAS: Ei armoa pimeyden enkelille. KAIKKIVALTA: Vielä on aika, isä! Teidän pyövelinne aikovat juuri sytyttää rovion. Kaiken pyhän nimessä, isä, minä pyydän ja rukoilen teitä: peruuttakaa käskynne!... TUOMAS: En. TUOMAS: Vääryys? KAIKKIVALTA: Niin, sillä te olette tuominnut tuon naisen pakanana kuolemaan... TUOMAS, No niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät