United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sattuisitteko joskus näkemään hänen itkevän, niin älkäätte sellaisia hänestä uskoko, sillä sitä hän tekee ainoastaan päissään, eikä silloin pidä hänestä huolia..." Samassa kaatui Aslak nurin niskoin tuoliltaan katkerasti itkien, itku kumminkin kohta taukosi; sillä hän nukkui. "Nyt on hän varsin sikana," kuului sängystä; "silloin hän aina itkee, siksi kun nukkuu."
Kun ylioppilas astui sisään, syntyi äänettömyys ja muutamat vanhemmista pojista nousivat tuoliltaan ja etsivät taskustaan valkoisia hansikoitaan, mutta kun ne olivat liian pienet ja ahtaat, panivat he ne jälleen kokoon.
«Sinä lemmon tuoma olet syypää minun onnettomuuteeni!« oli silloin parooni huutanut. «Kuka olisi uskonut, että Maria rakasti Johannesta?« ihmetteli ukko, ja Klaus sitä kuullessaan meni yhä vaaleammaksi. Puolessa oli jo päivä. Jo pelättiin Marian kuolevan. Hän makasi yhä liikkumatta, vaaleana. Hänen sydämensä tykytys tuntui, mutta aina hiljemmin. Klaus nousi usein tuoliltaan ja lähestyi häntä.
Kuinka Dorotea kävi kirkossa ja kenenkä hän tapasi. Doroteasta tuntui kuin jos kellot olisivat lausuneet hänelle tervehdyksen hänen äidiltään. Silloin nousi hän hiljalleen tuoliltaan, suuteli pikkusiskoja ja silitteli kädellään sekä Triinan että Miinan vaaleata tukkaa.
Minä lähden, sanoi ruustinna ja hyppäsi tuoliltaan seisaalleen. Ei. Kyllä minä lähden, ette te jaksa kantaa sitä saavia, sanoi emäntä ja lähti. Mutta minä tulen kuitenkin mukaan, olen niin huvitettu elukoista, sanoi ruustinna, otti sängyltä laajan vaalean hattunsa, kiinnitti sen pitkällä neulalla päähänsä ja lähti mukaan.
Hän hymyili kohteliaasti puhettaan lopettaessaan ja aukasi nuuskatoosansa. Hänen äitinsä nousi tuoliltaan, kasvot punaisina inhosta. "En tahdo kuulla sinun puhuvan niin se kauhistuttaa, se kuohuttaa mieltäni!" huusi hän rajulla liikunnolla. "Ei, ei! en tahdo enää semmoista kuulla.
Nousin ylös pöydästä, ja väistyin hänestä loitommaksi. Olin katsovinani ikkunasta ulos, että pääsin häntä näkemästä. Noo, Liisi, sano vaan suoraan, mitä ajattelet. Minä häpeän sinun puolestasi. Kuulin hänen äkkiä hyppäävän ylös tuoliltaan. Sinä? Hän räjähti nauramaan. Vai häpeät sinä minun puolestani? Käännyppä tänne! Tein niinkuin hän käski.
Mutta hän uskalsi tuskin kohottautua tuoliltaan; jos hän liikahti vähääkään, oli hän heti näkevinään anoppinsa silmät suunnattuina itseensä ja kuulevinaan hänen matalalla, kohteliaan-ystävällisellä äänellä kysyvän: "Mitä nyt, Dora voitko pahoin ... soitamme Bergströmille?"