Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Nuo keltaiset ovat esikoita. Tunnustelehan niiden tuoksua, ne tuoksuvat sangen suloisesti. Tämä sininen tässä on orvokki. Se tuoksuu vielä suloisemmin. Otahan ne, ne ovat kaikki sinun, poimi vain niin paljon kuin haluat». Mertsi poimi niin paljon kukkia, ettei enää voinut pidellä niitä pikku kätösissään.
Sitten tekivätkin nuo pikku vaatimukset tenää sille, mikä oli väkevää. Adelsvärd oli vanhaa aatelia, jonka velvollisuudentunto oli myös vanha. Mutta aateli ja velvollisuus kun aateli on varaton ei korvaa sitä hienoa, puhdasta tuoksua, jota rakkauselämä vaatii ja työelämä kuluttaa. Kävi, niinkuin nuorten käy. Siinä on jotakin, mikä sairastuu ja haurastuu.
Ei mikään hälinä niiden puolelta, jotka niin aikaisin olivat olleet liikkeellä, ollut häirinnyt hänen lepoansa. Noustuaan ylös ja puettuaan pikaisesti vaatteet päällensä, hengitti hän pian ulkoilmassa aamuhetken suloista tuoksua. Ensi kerran tunsi hän nykyisen olopaikkansa erinomaisen kauneuden ja syvän yksinäisyyden valtaavan mieltänsä.
Björnholtin käsi vapisi, kuin hän asetti lasin paikalleen voi sitä keltaista väriä ja sitä verratonta tuoksua! Ei, oli liiaksi, kävi yli inhimillisten voimien! Hän taipui, hän heittäytyi suin päin avonaiseen mereen!
Niin, lähes sellainen oli tuo petollinen verkko, joka solmu solmulta valmistui hänen seisoessaan tytön rinnalla ja hengittäessään orvokkien tuoksua kotiopettaja neidin mielituoksu, jolta palvelijankin karkeat vaatteet lemahtivat. Ja mikäpä häntä estikään itse näyttelemästä vihurin osaa, ja äkkiä riehahtavalla kosinnalla voittamasta hänen rakkauteensa valmistumattoman.
Ah semmoista tenhollista heilumista ja häilymistä, semmoista suloista, armahista kiertelyä, kallistelua ja lennähtelyä! Kaikki kukat lähellä ja kaukana avasivat itsensä, jokaisesta kuvusta lähti tuoksua ja soittoa oi, sepä oli ihmeen ihanata elämää!
Mieluimmin olisi hän tappanut kaikki tilalliset venäläisellä kiväärillään ... niin suuret kuin pienemmätkin ... puhkaistuaan ensin heiltä silmät, poltettuaan päät roviossa... Taikka haudannut elävältä heidät, kaulaa myöten maahan. Sitä eivät toki toiset täällä sallineet ... eivät ainakaan vielä. Ja sitten se oli myöhäistä. Mutta kuitenkin sai Pertta tuntea jonkinlaista suloista veren tuoksua.
*Kroll*Matami Helseth* Pidätte kait tekin, luulen minä. *Rebekka*. Niin teen. Minusta ne huumaavat niin suloisesti. Ennen olemme saaneet kaivata sitä huvia. Beate-raukka ei kärsinyt niiden tuoksua. *Rebekka*. Eikä niiden väriäkään. Hän meni ihan puolipyörryksiin *Kroll*. Sen kyllä muistan. *Rebekka*. Kiitos, kaikki täällä kulkee tasaista, totuttua uraansa. Toinen päivä toisensa tapaan.
Uhrimme se ottaa vastaan, saa joka vuosi suitsutuksemme, mutta oikullisena haltijana se niitä useammin halveksii kuin ottaa niistä ihastuakseen. En ainakaan minä muista, milloin juhannus olisi ollut se ihana kesän juhla, miksi sitä kaikki runoelmamme rakastavat kuvata, se herttainen kukka, jonka tuoksua emme ole voineet kylliksi ylistää.
Minä tiesin myöskin metsäeläinten kaukaa metsän rinteestä hiljaisin askelein tulevan halullisesti hengittämään aron raitista ilmaa, joka myöskin ympäröi Dierkhofia, tuoden mukanansa tuhansien kasvien ja kukkien hyvää tuoksua. Veren juoksu hiljeni vähitellen suonissani.
Päivän Sana
Muut Etsivät