Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Antti heitti turkin päältään, ripusti sen naulaan ja mielissään lämpimästi katseli perhettään ja kun näki perheensä ystävälliset kasvot vastassaan, niin unohti kokonaan ruunikon asiat ja lausui: »Nyt sitä ollaan kotona... Tuntuupa siltä kuin jommoisenkin taakan olisi hartioiltaan pudottanut... Vasta omiensa luona on ihminen kotonaan.
Ja tuntuupa kuin korvaani hän kuiskais: »Miks' viipyy Elmani?» Mä tulen, tulen, Ja siellä rauhanmaassa kohtaumme, Jost' äsken unta näin.
En, sitä en voi tehdä; sillä siinähän on onneni, ett'en häntä voi unohtaa: minä tiedän, että kunnon poika rakastaa minua, minua yksinään, ja tuntuupa minusta, ikäänkuin en voisi häntä kadottaa, jospa hän olisikin vaikka haudassa. Ja vaikka hän naisikin jonkun toisen, omani on hän kumminkin, sydämmeni pohjassa säilytän minä häntä, niin ett'ei kukaan sitä tiedä."
Matalassa mökissä maistui hälle ohrapuuro ja kotiolut yhtä makeilta kuin uniparatiisin herkut ja pöytäviinit. Vielä kuuli hän kuinka muori lapsineen tervasten takassa loimottaessa lasketteli jouluvirsiä. Jo oli hän unhoittaa itsensä, hän yhtyi veisuun. Mutta hän huomasi asemansa ja pysähtyi tämä kieli ei kelpaa! Tuntuupa kuin olisin vieläkin Koiramäen Aatami, siltä tuntuu. Hän kiiruhti majaansa.
Hengen silmillä näkee vaimot, jotka luonnollisesta säälistä häntä kohtaan vuodattivat kyyneleitä; niin tuntuupa, kuin kuulisi hänen sanovan heille ja kaikille lempeällä, läpitunkevalla äänellään viimeisen varoituksen ja tuomion sanat: "Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne.
"Joka päivä hän käy itse kuninkaan luona vankilassa. "Hän puhuu joka kerta kauan ja innokkaasti, tuntuupa vielä uhkailevankin kuningasta. "Olen usein kuunnellut käytävässä. "Mutta paljoa hän ei näy saaneen aikaan. "Kuningas ei luullakseni vastaa hänelle ollenkaan. "Kun prefekti tulee vankilasta, katselee hän synkästi kuin varjojen kuningas.
"Juhlallisessa hiljaisuudessa sieltä tarkkaatte niitä pieniä jokapäiväisiä huolia, jotka meitä tomun lapsia ahdistavat. Tuntuupa ikäänkuin korvissani kuulisin kiitoskuoronne nousevan Ijankaikkisen istuimen eteen.
SANNA. Tuntuupa Kuin liepeessäni kiskois entisyys Mua rattaillensa. HAUSSI.
Tunnemmepa itsemme paljon tutuimmiksi niiden kanssa, jotka koreilematta puhuttelevat meitä ristimä-nimellämme. Hän nimittää minua Evaksi ja minä häntä Ruth'iksi, ja tuntuupa minusta siltä, kuin olisimme jo kauan olleet tuttavia." "Minä tahtoisin mielelläni nähdä hänet", sanoin minä. "Siinä tekisit oikein.
Mies käwi heti noutamassa lyijywettä ja rupesi hautelemaan waimonsa turwonneita kaswoja. "Tuntuupa heti pakotusta helpottawan", sanoi waimo, kun oli muutamia kertoja kääreitä muutettu. "Sepä olisi kowin hywä asia", sanoi mies. "Mitä sinne kirkkoon kuului?" kysyi waimo hiljaa. "Minä löysin siellä keinon kipeälle omalletunnolleni.
Päivän Sana
Muut Etsivät