United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useasti kävelin ulos kaupungista johonkuhun yksinäiseen puistoon, lu'in virsikirjastani virsiä ja rukouksia, ja sillä keinoin taivuttelin itseäni vähin erin Jumalan etsimiseen. Siitä seurasi, että synteini tunto alkoi ruveta edistymään, mutta sitä häiritsi alinaikainen ajallisen elämän suru.
LXII. Laajemman ja laveimman "piirteen" tulisi joka suhteessa olla meille selvillä, sen nimittäin, että "Jumalan kunnian loiston" täytyy muodossa tahi toisessa kehittyä myös tämän teollisuudenkin aikakauden sydämestä. LXIII. Niin, sekä sieltä että täältä tulee valoa maailmaan. Ihmiset eivät rakasta pimeyttä, vaan valoa. Kaikkialla keskellämme kohtaa meitä ikuisen luonnon oikeuden tunto.
Kuollut elottomaksi tullut oli hänen isänsä; hän oli antanut anteeksi oli pyytänyt anteeksi, ja se tieto se tunto saattoi hänen sieluunsa sanomattoman ilon ja rauhan, ja tuon surun ja lohdutuksen hetkenä ei hän voinut kyyneleitänsä pidättää. Mitäpä minulla olisikaan enään tähän kertomukseen lisättävänä.
Vaikka vastoinkäymiset ahdistivat, ja runoilijan itsetakeisuuden kaipuu ja oman arvon tunto eivät näissä toimissa näkyneet voivan saada tyydykettä, oli Ellislandin oloaika, vuosina 1788 1792, kuitenkin runollisessa suhteessa varsin tuottelias. Yhä vielä Burnsin runosuoni uhkui ehtymättömänä ja välittömän raikkaana.
Luottavainen kunnioitus Jumalaa kohtaan, oikeuden ja velvollisuuden tunto sekä hyväntahtoisuus toiminnassa kas, siinä on oikea kaikkialla noudatettava uskonto, joka on meidän opastajanamme kadotuksesta, samoin kuin enkeli muinoin oli Loth'in opastajana Sodomasta.
Oppiminen alotettiin niinkuin oli aiottukin, eiwätkä neidit woineet kyllin kiittää, kun sallimus oli heille lahjoittanut niin oiwallisen, mieluisan opettajan. Tunnustaa täytyy että ikäwäni, oman mitättömyyteni tunto ja samassa surumielisyyteni alkoiwat haihtua.
Kun rakastettu ja viaton lapsi kärsimyksiään kestettyään palaa vanhempiensa syliin, rakkaasen kotiin, ken osaa kuvailla hänen mielensä suloista riemua. Kodin sulouden puhdas nautinto, omaisten hellyys, tunto siitä että jälleen on lapsuuden kodin onnellisena lapsena, suloinen antauminen taivaallisen tunteen valtaan, jälleen olla *kotona*! Mutta rikoksellinen!...
Eeva sylissään hän vaipui vastuksettomana, voitettuna siihen sohvan nurkkaan, itki kiihkeästi, äänekkäästi, itki kauan, niin että jäsenet värähtivät, tunto herposi ja huumaus valtasi. Kilpaa nyyhkytti Eeva hänen sylissään, ja Sanni ja Mimmi säestivät ulisemalla kuorossa, niin lähellä kuin suinkin, niin surkeasti kuin suinkin. Oli se itkua. Ja jo tämä elämä oli viheliäistä, kurjaa, kurjaa!
"Niin; ja se tunto, ettei hän ole oikein sovelias siihen taikka ettei hän ole tarkoin ymmärtänyt asiaa taikka että hän vasten tahtoansa on paljastanut tilansa, näyttää tekevän hänet niin levottomaksi, että hän seuraavana päivänä on huonompi ja sen-jälkeisenä päivänä vielä huonompi, ja niin hän uupuu ja riutuu.
Naomin hellä rakkaus äitiinsä, luonnollinen jalous ja oikeuden tunto tekivät, että hän ei vallattomasta vapaudesta, mikä heillä oli, niin paljon pilaantunut kuin jäykkäluontoinen veljensä.