Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Lejonborg näytti hämmentyneeltä, mikä johtui luultavasti siitä kylmyydestä ja epäystävällisyydestä, jota nyt ilmeni hänen jalon ystävänsä sanoissa ja käytöksessä. Tunnenko tätä päällekirjoitusta, toisti hän, levottomuutensa kasvaessa; jalosukuiselle herra kreiville ... sehän on osoitettu minulle ... niin, minulle.
Tunnenko minä sen herran? ALLI: Tunnet hyvinkin. KERTTU: Onko se insinööri Borg? ALLI: Ei. KERTTU: Tahi maisteri Lumme? ALLI: Ei, et sinä arvaa. KERTTU: Niinpä annan olla arvaamatta. En minä ole utelias. ALLI: Minä kuiskaan sen sinun korvaasi. KERTTU: Kuiskaa! ALLI: Arkkitehti Granskog. KERTTU: Hän! ALLI: Niin. Lankosi. KERTTU: Onko hän palannut ulkomailta? ALLI: On. Jo kuukausi sitten.
Annan posket läwähtiwät punaisiksi, ja hän painoi silmänsä alas. "Anna", kertoi hän edelleen. "Tunnenko teidät oikein? Olenko kuullut oikein, mitä täällä on minulle kerrottu? Olettehan yksi meidän puoluetta?" Anna säpsähti. "Tunnettehan, mitä wiime aikoina on tapahtunut?
Vihdoinkin tekee hän minulle kysymyksen, mietti mylady itsekseen, riemastuneena siitä että niin pian oli saavuttanut niin suuren voiton. Ah, kysyttekö, tunnenko minä häntä! Kyllä tunnen, ja kovaksi onnekseni, ikuiseksi onnettomuudekseni! Ja mylady väänteli käsiänsä kuni raatelevien tuskien vallassa.
Se on totta, sanoi hän. Sinähän olet eronnut. Mutta sinulla on kuitenkin joku nainen? On, virkahti Johannes, enempiin selittelyihin antautumatta. Minä olen kuullut, sanoi Muttila silmäänsä vilkuttaen. Joku suomalainenko? Sinä elät hänen kanssaan? Tunnenko minä hänet? Tuskin, vastasi Johannes hiukan vastenmielisesti. Mutta sallinet kuitenkin, että tutustun häneen? Luonnollisesti.
Olen minä, vaan sinä et saa sanoa kellekään, et kellekään, et milloinkaan ... lupaatko? Lupaan, lupaan... Vaan en minä ehkä sano... Tunnenko minä sen? Et taida tuntea ... et sinä sitä ensimmäistä varmaankaan tunne ... mutta toisen sinä ehkä tunnet... Toisen? Tykkäätkö sinä toisestakin?
Kun minä vastasin kieltävästi, pisti hän eteeni L:n valokuvan ja kysyi, tunnenko sitä miestä. Mutta minä en sanonut tuntevani. Nyt otti hän varastoistaan toisen valokuvan ja huulillaan häijynilkinen hymy, kysyi tunnenko sitä. Näin siinä kuvatuksi itseni yhdessä L:n kanssa.
JAGO. Epäilen, hyvät herrat, tuota luuskaa Osalliseksi tähän rikokseen. Oi, Cassio, malta hetki! Tulkaa, tulkaa: Valoa hoi! Nää kasvot tuntenenko? Rodrigo? Ystäväni? Rakas maanmies? Ei: on, on. Hyvä Jumala! Rodrigo! GRATIANO. Venetiastako? JAGO. Niin, sama mies. Tunnette hänet? GRATIANO. Tunnenko ma? Kyllä. JAGO. Signor Gratiano? Nöyräst' anteeks pyydän!
Päivän Sana
Muut Etsivät