Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Näin he elää ikuisesti, Kaikki muu kun katoaa, Loistavat ja kukoistavat: Turmelus se raukeaa, Kuolemattomuuden voima Kuolon vallan masentaa. Niille, jotka kaikki tietää, Mikä tietämätönt' on? Heidän katsantonsa tunkee Sydämenkin piilohon, Yks' on tahto, yksi toivo, Yksi mieli heillä on.
Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto niin monen vuoksi, jotka lentelivät väliä kukan ynnä Ylhäisimmän. Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. Turvassa tämän auvon valtakunnan, min täyttää kansa vanha ynnä uusi, päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen.
Moni kurja kerjää, kiertäin, Pyrkii, pyytää, samoo sieltäin, Hautaan hoippuu, hajoaa. Monen sielu, ruumis runtuu, Itkein elää, maahan murtuu, Hautaan hoippuu, hajoaa. Niinkö täällä ihmis-onni, Niinkö katoo, kuihtuu, kuolee, Hautaan hoippuu, hajoaa? Ei! Ken kyisen korven kulkee, Petoin keskelt' turvaan tunkee: Kunnialla kruunataan. Niin on maisen matkan laita.
Tiesin, että jää ei kanna, kun semmoinen koski tunkee vetensä, niin sen virta on kuluttanut ja ehkä aivan sulaksi tuolta keskeä. Kaksi oli kovaa kysymystä nyt, heittäytyäkö tähän rannalle, vai tullako haudatuksi tuohon lampiin, jos koettaisi mennä yli; kiertää en olisi jaksanut kuitenkaan. Kiskoin eräästä kaatuneesta hongasta vahvan oksan kepiksi, sillä aloin koetella jäätä. Se vielä kantoi.
Minulle selveni pian, että näitä saarnoja ei pidä lukea vaan kuulla, ja juuri tässä lukuisassa sanan liikuttavassa seurakunnassa. Rajattomasti hän säälii kansan kärsimyksiä, syvästi hän haluaa turmeluksesta nostaa jokaisen sielun, jonka luo hänen äänensä tunkee, ja siinäpä miehen omituisuus. Jo ennen olin lukenut useita Spurgeonin saarnoja.
Marit vielä ohjaksia pitää ja hänen valvova silmänsä tunkee joka nurkkaan sekä sisällä että ulkona. Mutta Marit oli kuitenkin muuttunut Kari Bjaaland'in käynnin jälkeen. Hän ei löytänyt lepoa eikä rauhaa. Yöllä hän ei saanut unta, vaan nousi usein ja käveli edestakaisin huoneessaan. Mitenkä Anders'in laita oli? Elikö hän vai oliko kuollut? Muistiko hän Marit'ia ja katuiko mitä oli tehnyt.
Maailma on realistinen ja raaka, siihen on tartuttava kovakouraisesti niinkuin viholaiseen, joka polttaa rakoille sen käden, joka sitä hellävaroen ja nivelien koskettaa. Alkaa koittaa aamu. Hän on jo nukkunut aikoja sitten ja tällä kertaa rauhallisesti. Kynttilän tuli kellastuu ja vaalenee, ja päivän valo tunkee uutimien läpi.
Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa, serafi ei, jok' enin näkee Luojan, voi selitystä kysymyksees antaa. Näät Ikisäätämyksen onkaloihin syvälle niin sen tutkain tunkee, että ei sinne silmä kuolevainen kanna. Ja päälle maan kun jälleen saavut, kerro tää siellä, ettei julkeneisi kukaan päämäärää tuota kohti käydä enää.
Mitä herjan helmilöistä. 2:NEN KALEVALAINEN: Taidat olla oikeassa. KANSA tunkee helmiään tarjoten Tepon ympärille. TAPANI: Saatte, saatte, ristiveljet. helmet hyvät, käy kalusta. Mistä me puhuimme äsken? Ah, niistä onnelan oloista tuolla puolen Lemmenlahta. Siellä on ilo ikuinen, praasnikat alinomaiset, vilja kasvaa kyntämättä, riista nuolen noutamatta. Siellä paistaa Luojan päivä KANSA: Kuulkaa!
Ainoastaan viheriä, silmien suojaksi pantu verhostin heikentää hiukan tuon ennen niin tuiman katseen voimaa, joka tunkee kaikkien läpi, mutta jonka läpi ainoastaan hyvin harvat voivat tunkea. Mutta se ei mitään merkitse; se on vain satunnaista heikkoutta, joka on syntynyt ankarasta yötyöstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät