Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ja hän leikkasi heti ne pois, että kihisi ja oli iloista kuulla. Kähärät heitettiin valkeaan, nuttu koristi kaappia ja siitä hetkestä kävin minä samalla tavalla puettuna kuin Ilsekin. Kaikkea tätä muistelin minä seisoessani hongan alla, lakkaamatta katsellessani kolmea menevää miestä. Jo oli hämärä ja minä voin töintuskin eroittaa heitä tummista pensaista.
Hänen suurista, tummista silmistään loisti kumminkin outo tuli, joka ei soveltunut hänen korkeaan ikäänsä, ja aina vaan katseli hän onnellista Fredrikkiä, vielä onnellisemman Bertan puolisoa.
Päästyään mielihuoneeseensa, jonka ovi avautui peristyleen ja istahdettuaan miettiväisenä lepotuoliinsa Glaukus tunsi äkkiä aran kosketuksen tunikallaan ja kääntyessään hän huomasi Nydian, joka polvillaan ojensi hänelle kouran täyden kukkasia miellyttävän ja vaikeasti hyljättävän rauhanuhrin. Hänen tummista, ylöstähdätyistä silmistään vierivät kyynelet.
Aurinko oli jo laskenut, pieni ilotulitus oli poltettu pihalla, vieraat olivat iloisen illan vietettyään hajaantuneet eikä kellään ollut aavistustakaan niistä tummista pilvistä, jotka olivat keräytyneet perheen onnen taivaalle, ei kellään paitsi niillä kahdella, joita asia lähinnä koski, ja heistäkin käsitti ainoastaan toinen seikan koko merkityksen.
Minä pidän tummista kasvoista, äidillä on ruskeat silmät mutta armenialaiset ne ovat pitkätukkaisia aivan niinkuin mekin." "Vai niin, se riippuu siis tukasta," sanoi vieras lempeästi. "E ei," sanoi Peter, "eihän se nyt tietysti riipu aivan siitäkään.
Hän hillitsi tunteensa, jotka alkoivat käydä herkemmiksi. "Antaisiko koko kansa hurmata itsensä vastoin järkeä ja ymmärrystä?" sanoi hän kylmästi ja katsoi epäillen Atalarikiin. Mutta hän säikähti, sillä nuorukaisen tummista silmistä välähti salama ja kauan pidätetty hehku murtautui äkkiä esille hänen sielunsa syvyydestä. "Antaa kyllä. Minä sanon sen sinulle, tyttö", huudahti hän intohimoisesti.
Tuon ken kuuli veljesvirren lapsena isän kodissa, luona armahan emonsa, kotilieden lämpimässä, ei hälle elämä anna enää muuta kuin muruja, häll' on päässä päiväntähti, syömessä suru ijäinen, jok' ei lähde laulamalla, pakene pajattamalla Suomen tummista tuvista, Karjalan sinisaloilta. Laulu lapset yhdistävi, sillan kultaisen kutovi, rajat kussa kulkeneekin, vallat kuinka vallinneekin.
Hän oli sorea, sievä ja jalosukuinen neiti, jonka tummista silmistä säteili innokas sielu. Aina osasi hän löytää jonkun syrjäisen paikan, jonkun lomahetken, joka voi kätkeä hänet huiman ja hälisevän joukon pauhusta. Yksinänsä istui hän silloin, silmät luotuina korkeuteen ja sydän täynnä tulisia tunteita. "Jospa hän tietäisi!" huokasi hän eräänä iltana taasen istuessaan pensaikossa erillään muista, "jospa hän tietäisi! vaan ei; sitä ei hän saa koskaan tietää."
Aina tein asiaa, käydäkseni töllissä, niin mielelläni tahdoin nähdä Annaa. Niin oli tämä metsän ruusu lumonnut sydämmeni, että kaikki ylhäiset ja komeudessa kasvatetut unhotin. Aina vein töllin Annalle jonkun kirjan luettavaksi ja lahjaksi. Silloin nousi vieno ujouden puna tytön muuten valkeille kasvoille, ja tummista ja haaveksivista silmistään loisti minulle syvä kiitollisuus.
Syvä tunne välähti hänen tummista silmistänsä tämän sanoessansa; mutta äkkiä kääntyi hän ympäri, hymy valaisi hänen kasvonsa ja hän katseli kasvatteihinsa näin lausuen: "Mitäs siitä mietit kissasein Ja mun rakas koirasein?" Minä näen ilmestyksen. "Kuules, Harry, tahdotko tutustua Newyorkin kauniiden impein kanssa? Jos tahdot, niin minä saatan sinut jäljille". "Todellaki?"
Päivän Sana
Muut Etsivät