Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. toukokuuta 2025


Olkoonpa miten hyvänsä, uskollisina arvelullemme, jolla on ainakin se etu, että se mielessämme yhdistää muutamia tekoja, jotka todellisuudessa silminnähtävästi ovat yhteydessä keskenään, väitämme, että mehiläiset rakastavat kuningattaressaan paljon enemmän sukunsa ikuista tulevaisuutta kuin kuningatarta itseään.

Me emme voi ajatella nykyisyyttä ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta; niinpiankuin pidämme nykyisyyttä jonakin todellisena, täytyy meidän, siltä tuntuu, kuvailla myös tulevaisuus ja menneisyys todellisiksi jossain mielessä. Mutta missä mielessä? Aika on, kuten huomattiin, olemassa m.m. eräänlaisena tapahtumain järjestyksenä.

"Onhan hän niin ahkera, hyvä ja kunnon poika, että hänestä on aina vaan iloa. Mutta kun muistelen tulevaisuutta leviävät surun synkät varjot sieluni ylitse!" "No, lapsi, mitä varten mietiskelet asioita, joita ei ole olemassa eikä vielä pitkään aikaan ole olevakaan?" sanoi sisäänkirjoittaja. "Kyllä aika neuvon keksii!

Läsnäolijat kuuluivat kaikki Tanskan naisten valiojoukkoon, siinä oli kirjailijoita, toimittajia, kouluihmisiä, lääkärejä, eri yhdistysten puheenjohtajia y. m. He edustivat toisin sanoen sitä ryhmää, joka elää enemmän tulevaisuutta kuin nykyhetkeä varten ja koittaa työllään ja toiminnallaan valmistaa uutta ehompaa aikaa.

Näkyi ainoastaan yksi ainoa ajatus työskentelevän hänessä, nimittäin se, että hän tahtoi kauas pois ajasta, kauas nykyisestä. Hän antoikin siis ajatuksiensa liidellä avaraa tulevaisuutta pitkin, ja koetti juuri esittää pääkaupunkiamme kaiken loiston kadottaneena, kun hän säpsähti, sillä joku löi häntä olkapäälle. Hyvää päivää, hyvä luutnantti, lausui notarius Blomros; näin aikaisin ulkona!

Metsästystä kesti nyt muutamia viikkoja, ja Liisu-eukolla oli täysi syy olla tyytyväinen metsämiehiin. Kun lumi tuli maahan, oli lihavaroja riittävästi koko vuoden ajaksi ja Tanelilla tarpeeksi nahkoja vaihtaakseen itselleen niillä muita tarpeita. Tulevaisuutta odotettiin toiveikkain mielin.

Suurin osa Suomen poikia ja tyttäriä katseli nyt kirkkain sinisin lapsensilmin onnellisempaa tulevaisuutta kohti. Ne olivat kummallisia aikoja, jotka eivät koskaan palaja. Mitä olisikaan silloin voitu tehdä kaikkien olojen uudistamiseksi ja uuden, vanhoista vammoista vapaan suvun kasvattamiseksi Herran pelossa ja totuuden valossa, tiedossa ja hyvissä avuissa!

Verevä puna nousi Attilan poskille ja hän kohotti uudestaan manifestia: Tässä, sanoi hän, antaa Venäjän voima meille oman vallan. Se antaa meille lepoa ja vapautta, antaa meille tulevaisuutta. Lukekaa itse sen lupaukset! Mutta jos tuo suuri valtakunta katuu? Mitä heikko Suomi silloin tekee? Mitä jalous lupaa, sitä ei voima kadu.

He tunsivat olevansa velvolliset johonkin, ja tuo johonkin oli elämän velvollisuus; tuo velvollisuuden tunto se oli, joka saatti heidät miettimään. He eivät katsoneet pelokkaasti tulevaisuuteen, sillä heissä oli erinomainen yhdistetty elinvoima ja luottamus itseensä, ja nuot ne olivat, jotka heidät tekivät pelottomiksi ja joiden avulla he voivat katsoa rohkeasti tulevaisuutta silmiin.

Ja nytpä juuri päättävänä hetkenä olet sinä kahden tulen välissä. Sinun kätesi haparoipi kuin arpa-uurnan sisusta, synkkää tulevaisuutta. Se mitä sieltä olet haraisemassa, on vielä umpinaisena kääryssä, et tiedä, onko arpa voittoniekka vaiko tyhjä. Se on hän! Egmont!

Päivän Sana

olewanne

Muut Etsivät