Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Eivät jaksaneet he enää toisiaan heilutella, pitelivät vain vielä kotvan aikaa kankeilla käsillään toisiaan vaatteista kiinni. Sitten kädetkin jo hervahtivat alas ja perin uupuneina lähtivät vanhukset hoiperrellen kömpimään kuivalle maalle, jossa voimattomina retkahtivat istumaan sylen päähän toisistaan ja tuijottivat siitä tylsästi eteensä.
Niin, suuret silmänsä auki. Minä näen ne! Minä näen ne edessäni! Olivatko ne pahat, ne silmät, Rita? Pahat ! Olivatko ne pahat silmät, jotka tuijottivat ylös? Sieltä syvyydestä? Alfred ! Vastaa minulle! Olivatko ne pahat lapsensilmät? Alfred! Alfred! Nyt olemme sen perille päässeet, mitä sinä, Rita, toivoit. Minä! Mitä minä toivoin? Että Eyolfia ei olisi.
Ristiselällä kamppaili pienoinen venhe vihaisten aaltojen ajelemana, ja venheessä istui nainen, kalman vaaleana, puristaen vakaista lasta rintaansa vasten. Valtavasti sykki äidin sydän ja hänen silmänsä tuijottivat tuskallisina kohden synkkää taivasta. Mies, joka istui etupäässä, koki ainoalla airolla, mikä hänellä vielä oli jälellä, ohjata venheen kulkua, vaikka selvään näki sen turhaa olevan.
Pelokkaana hän tarkasteli seinien hieroglyfimerkkejä, niitä salamyhkäisiä kasvoja, jotka joka nurkasta häneen tuijottivat vähän etäämpänä olevaa kolmijalkaa ja vihdoin Arbakeen vakavia ja teräviä piirteitä.
Hänen kasvonsa olivat laihat ja vaaleankeltaiset, hänen syvälle painuneet silmänsä tuijottivat kamalasti, melkein kuni mielipuolen päässä, rypyt hänen otsassansa olivat lisääntyneet ja käyneet syvemmiksi, ja hiukset, kampaamattomina ja siivoomattomina, törröttivät melkein pystyssä.
Aidan yli kurottautui nuori mies hän oli ehkä seisonut siinä kauankin! melkein reunaton lakki tuuhean ruskean tukan päällä; kasvot olivat päivettyneet ja pöhössä. Ne olivat äärettömän kavalat nuo silmät, jotka sieltä heitä tuijottivat!...
Siinä oli tavallisia tyhjäntoimittajia, jotka ihmetellen tuijottivat tulokkaasen. Eräs herra katseli häntä niin tarkkaan ja niin kummalliselta näyttäen, että opettaja pysähtyi tyystemmin katsoaksensa. Hän älysi silloin, että se ainoasti oli hänen oma kuvansa isossa peilissä.
Mutta tohtori arvelee sen vaikuttavan edullisesti hänen sielunkykyihinsä... Haava on tuottanut hänelle kuvaamattomia tuskia. Vieras kumartui kuolevan puoleen, joka makasi silmät ummessa. Minä olen Julia, virkkoi hän puoliääneen aivan sairaan korvaan. Julia, Julia! Kuoleva aukaisi hitaasti silmänsä, mutta ne tuijottivat lasimaisina ja elottomina häntä lähellä oleviin kasvoihin.
Minä nousin ylös useita kertoja ja katsoin ulos, mutta en voinut nähdä muuta, kuin akkunan ruuduista heijastuvan, himmeän kynttilän, jonka olin jättänyt palamaan, ja omat, laihat kasvoni, jotka tuijottivat minua vastaan mustasta tyhjyydestä. Viimein kävi levottomuuteni niin suureksi, että puin kiireisesti päälleni ja menin alikerrokseen.
Hän ei nyt uskonut lankoansa, ei ketään maailmassa, tuskin omaa itseänsäkään. Kapteeni hymyili. Hän ymmärsi kauppiaan tuskaa. Hän pani avaimen riippumaan naulalle ihan lankonsa vuoteen viereen. Kauppias ei sanonut mitään enää, hänen silmänsä vaan tuijottivat avainta. Mutta kapteeni lisäsi: "Arkussasi on nyt kaikki paperit, mitkä yhteisiä asioitamme koskevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät