Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sinä iltana jolloin viimeksi olin omaistesi luona kuuntelin lehmusten taakse kätkeytyneenä mitä sinä kreivittären ja vanhan isäsi kanssa keskustelit. AKSEL. No mutta tottahan myöskin kuulit, kuinka minä samassa tilaisuudessa ilmoitin rakastavani sinua ja pyysin häneltä sinua.
»Hyvät herrat» virkkoi Crévecoeur, »tottahan herttuan pitäisi saada esikoiset tavarastani, niinkuin hallitsija ainakin ottaa tulliveronsa, ennenkuin markkinat saavat alkaa. Mutta sanokaa minulle, ovatko teidän sanomanne surullisia vai iloisia laadultansa?»
"Huusava mitä se on?" kysyi rovasti tyttäriltään. "Tuhlari", vastasi Hanna ja juoksi ulos. "Ei suinkaan se tuhlari olisi, kun oikein oman talouden saisi ethän sinä olisi Manda?" sanoi rovasti morsiameen katsahtaen. "Enhän minä sitte enää olisi", vakuutti Manda syvään nyykistäen. "No nyt sen kuulit Hermanni", puhui rovasti. "Tottahan nyt toki tulet vihille?"
Viimein onnistui Sopolle valan lausunta, ja hänellä nyt oli oikein kirkko-muotonsa. "No mitä te tiedätte tässä asiassa?" kysyi Tybom. "Antakaa anteeksi herra laamanni, kun olen niin outo tässä Oikeuden istuimen edessä, en ole ikänäni ollut pyytetty, enkä nytkään olisi tullut tottahan te olette kuulleet miten kävi tuon minun vainajan " "Asiaan, asiaan!" joudutti tuomari.
Katri kävi pari kertaa kirkossa, ja sillä ajalla sai Elsa tehdä työtä Katrinkin edestä. Elsa ei tuota kirkkolupaa liioin pyytänytkään, kun sitä ei pyytämättä annettu. Mummo ei käynyt liioin hänen luonansa, eikä hänkään mummon luona käynyt. "Tottahan Elsa ensivuodeksikin meille jääpi?" kysyi rouva syksyllä Elsalta. "En ole sitä ajatellut tehdä", vastasi Elsa. "Kuinka niin", kysyi rouva ihmeissään.
Dagny, terve, terve, sisarein! DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, suureksihan sinä olet kasvanutkin! THOROLF. Tottahan toki, viidessä vuodessa, luulisinpa DAGNY. Niin, niin, totta sekin. SIGURD (tarjoo hälle kätensä). Sinusta saapi
Pyydettiin minuakin pelaamaan, johon suostuin jos kohtakin pelolla, että jos joku sattuis näkemään ja sanois vanhemmilleni se oli omantunnon ääni, joka minua varoitti pahasta, vaan jota minä en totellut. Kortit sekoitettiin, jaettiin ja niin minäkin sain osani, jonka muassa »pata-ässän». Minun vuoroni oli ensin lyödä, ja ensimmäiseksi löin esiin ässäni, tottahan se oli halvin.
"Mutta, ettekö, herra rovasti, tavannut Schyvallia?" kysäsi kohta Nivalinkanen; "hän on tullut ja on parhaallaan kirkolla". "Tullutko?" virkahti rovasti. "En minä ole häntä tavannut. Vai on hän viimmeinkin tullut. Tiedättekö milloinka hän tuli?" "Tottahan sen tiedän, kun yhdessä vast'ikään tulimme. Hän poikkesi kappalaista tervehtimään, ja sanoi kohta tulevansa isoon pappilaan".
"Siltä näyttää", sanoi hän. "Siis meidän sielumme löytyvät Hadeksessa", sanoi Sokrates. "Nähtävästi", vastasi Kebes. "Eikö nyt näihin kuuluvista synnyistä eli muutoksista toinen satu olemaan selvä? sillä tottahan muutos elämästä kuolemaan on selvä, vai kuinka?" "On kyllä", sanoi hän.
Antille Liisu sanoi, ettei hän ollut Niilasta päässyt eroon, ennenkuin oli antanut tälle Antin narttukoiran; mutta olihan heillä vielä kaksi koiraa ilman sitäkin. Antti ei sanonut mitään siitä, että Liisu oli antanut Niilalle nartun, ja niin oli taas kaikki hyvin. "Tottahan sinä nyt jäät meille joksikin aikaa, Pekka?" kysyi Antti. "Auta minua kevättöissä, niin minä sitten lähden sinun mukaasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät