Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Tottahan tää Dominikolais-luostari voi hallitsijalleenkin suoda vieraanvaraa, samoin kuin se suopi jokaiselle matkalaiselle, mitä säätyä tahansa, joka semmoista tahtoo ottaa meidän suojeluspyhämme palvelijain kädestä.
»Eihän kunnan esimies puhunut mitään Alholan kissasta.» »Tottahan niin lukenut ja valistunut mies kuin herra kanttori ymmärtää, että kun meidän kissa tänä aamuna synnytti kahdeksan sokeaa poikaa, niin se on vertaus meille ihmisille.»
Olemme kuulleet oppailtamme ja muiltakin pitkin matkaa, että olot ja elämä toisella puolen rajan kohtikään muuttuvat. Tottahan se tavallaan olikin. Matkustaja panee ensin huomioonsa tiesuhteet ja nämä olivat hetikohta erilaiset. Suomen puolella oli jalkatie leveätä ja verrannollisesti jotakuinkin hyvin hoidettua.
*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami. *Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa! *Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon. *Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä? *Rebekka*. En minä palaa enää koskaan. *Matami Helseth*. Ette koskaan!
Tottahan edelleenkin saan luottaa sinun wilpittömään rakkauteesi ja uskollisuuteesi', sanoin minä murtuneella mielellä ja yritin lähestymään häntä.
Ah, kuinka minä olen tyhmä. Tahdotko tupakkaa, mitä? VIKTOR. Jos suvaitset? SYLVI. Kyllä, kyllä minä suvaitsen. Ei, anna minun sytyttää. Kas noin. Ja nyt pidämme oikein hauskaa. Yhtä hauskaa kuin ennen aikaan, kuusi vuotta takaperin. Muistatko? VIKTOR. Tottahan nyt. SYLVI. Kun leikimme sokkosilla välistä koko päivän. Jestapoo, kuinka meillä saattoi olla hauska!
Tottahan teillä on jotakin tekemistä" "Miksikä niin?" "Niin siksi että kaikilla ihmisillä on jotakin." "Onko teillä jotakin tekemistä?" "Onhan sitä! Mutta ettehän te olekaan nainen." "En toki, Luojalle kiitos!" "Kiitoksia kohteliaisuudesta!" Nuorukainen lakkasi soutamasta, nosti airot ylös, katsoi neitoa silmiin ja sanoi: "Mitä sillä tarkoitatte? Ei, ei teidän pidä pahastuman minuun.
Tyynesti vastasi Attila: Yhtä mahdotonta kuin on sinun käydä meidän kanssamme, yhtä mahdotonta on minun käydä teidän kanssanne. Martti päästi Attilan käden ja katseli kysyväisenä muita. Kyllä näet, ettei hän kuulu meihin, sanoi Maria jyrkästi ja kylmästi. Etkö kuulu meihin, kysyi Martti hämmästyneenä. Mihinkä sitten kuulut? Tottahan jäät tänne.
Ei se mitään haittaa, lausui muori, kun vaan muuten selvästi lukee, vaikk'ei se kävisikään kiivaasti kuin vaunun etupyörä. Onhan sitä eroitusta sinun ja Vierimän Loviisan välillä, sinä vasta jankkaat sisältä katkismusta ja Loviisa lukee ulkoa; tottahan se joutuisammin käy siltä, joka ulkoa osan, sanoi äitini.
Ja mitä minä hänen puheitaan kuuntelen? Ja hänen koreitaan kannan? Hän aikoi riistää ne, heittää ne menemään, kun näki Juhan tulevan järvellä. Hän pyörähti sinne, riensi rantaan, kiinnitti juoksuaan. Mutta tottahan se oli puhunut totta oli puhunut. Semmoinen oli Juha poloinen, juuri semmoinen: pitkäselkä, tihrusilmä, länkisääri, märässä sarkatakissaan kuin takkuinen koira.
Päivän Sana
Muut Etsivät