Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Närkästyksissään tästä mielikuvituksensa tuottamasta harhaluulosta ja pettyneenä toivossaan, kun ei löytänytkään niitä, joita etsi, päätti nuori soturi jättää enemmät tutkimukset sikseen ja palata takaisin valoisampaan maailmaan.
He rakentelivat monta tuulentupaa yhdessä ja kuvailivat toivossaan monta loistavaa tulevaisuuden aatetta. Frank ei kuitenkaan koskaan nähnyt näiden toteutuvan. Kesäkuun 3 päivänä jätti Stanley seitsemän päivän pysähdyksen jälkeen Mowan matkustaakseen Zinga-nimiseen kylään, jonne hän aikoi sijoittaa uuden leiripaikan kylän suuren vesiputouksen yläpuolelle.
Mutta maaliskuun 7. päivänä tuli pakkanen takaisin, kaikki järvet ja lahdet menivät jälleen niin vahvaan jäähän, että niitä voitiin ajaa hevosella. Kevättouot olivat hävinneet, syyskylvöt olivat mädänneet maassa. Ne harvat, joilla vielä oli jotakin kylvettävää, pettyivät kuitenkin toivossaan. Kesä tuli kolkko.
Maratonin taistelu . Hippias vei sitte persialaiset Maratonin kentälle. Yön tullessa näki hän unta: oli muka makaamassa äitinsä luona. Unen selitti Hippias siten, että hän oli palaava hallitsijana Atenaan ja elävä lopun ikänsä isänmaassaan. Mutta siinä toivossaan hän kokonaan pettyi. Atenassa eli silloin ylhäissukuinen mies Miltiades, joka oli paeten persialaiskuninkaan vainoa tänne asettunut.
Vieras alus oli pienten purjeiden alla, niinkuin merimiehillä on tapana sanoa, mutta tuuli oli niin kova, että purjeiden valkeat haamut näyttivät lentävän pensasten välisien aukkoin ohitse hyvän juoksijan vauhdilla. "Se ei voi olla Jasper", sanoi Opas, pettyneenä toivossaan; sillä tuota nopeasti sivukulkevaa esinettä ei hän tuntenut ystävänsä alukseksi.
Vimmastunut Conachar, jollakin vaivalla toinnuttuaan, tempasi kädellään vasemmanpuolista kuvettaan, ikään kuin hakien miekkaa tai tikaria siitä paikasta, mistä se tavallisesti riippuu; mutta kun ei semmoista asetta löytynyt, ilmoitti hänen näkönsä toivossaan pettynyttä vimmaa, ja hän astui kirkkoon.
Viija epäili jo pettyneensä hyvityksen toivossaan. Virkisti se vähän, kun Petu sattui kysymään: Lypsääkö nyt lehmät hyvästi? Taitaahan ne lypsää, sanoi Viija. Ja miltäs tämä näyttää? Tuossa on voikorvo, tule katsomaan. Pitää sen nyt jotain sanoa minun töistäni, ajatteli Viija. Petu tuli korvon luokse ja sanoi: Paljonhan tuota onkin voita. Muutamain viikkojen päästä saapi jo panna toiseen astiaan.
Mutta se näkyi kuin kaukaisena muistona, niinkuin ihanana unelmana, jota hän ei enää kaivannut takaisin, kun oli varma toivossaan herätäkseen siitä toiseen, hänen tietääkseen vielä ihanampaan todellisuuteen. En tiedä, liekö hän eläessään näin ajatellut.
Siellä jäi seisomaan keskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silmään tuli heti kihlat, suuret silkkihuivit, jotka vielä olivat arkulle heitettyinä. Häneltä pääsi kamala nauru, kun astui likemmäksi ja tempasi huivit käteensä. Samassa putosi huivien sisästä lattiaan käärö.
Vaistomaisesti kääntyi hän Marian puoleen, joka katsoi häneen luottamuksella ja melkein rukoilevaisesti. "Nyt täytyy minun mennä", hän katsahti kelloonsa. "Nyt jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. "Entäs hedelmätarha!" huudahti katteini toivossaan pettyneenä. Juho pudisti hänen kättään. "Ehkä saan tulla toisen kerran." Rouva Linde kiiruhti paikalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät