Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vieras vastasi kohteliaasti tervehdykseen, lausuen, tyvenellä ja ystävällisellä äänellä jotakin sentapaista, kuin että hän ja hänen hevosensa hyvästi ymmärsivät toinen toisensa; mutta kun hän kiitti isääni suosiollisesta muistutuksesta, hänen kasvonsa kirkastuivat tuosta pilvettömästä ja kauniista hymystä, jota ei kukaan voi unhoittaa, joka kerta on saanut sen nähdä. Minä tunsin mr Wesleyn.
Marketta, vaikka hupsun Olivier-paran vaimo, vastasi tähän tervehdykseen arvokkaisuudella, jonka kenties murheen ankaruus hänelle antoi.
Tosiaankin, kun merenkulkija, joka kenties moneen viikkoon ei ole nähnyt muuta kuin vettä ja taivasta, vihdoin huomaa laivan taikka toivotun sataman tulevan näkyviin ja kun silloin tulen leimaus vilkkuu häntä vastaan, kepeä savukiehkura tupruelee ilmaan, ja tykin jyrinä pyörii aaltojen yli, niin tämäpä hänestä tuntuu ikään kuin vuorelaisten tervehdys: "onnea matkalle!" niinkuin ystävän "terve tultuasi", niinkuin viheriä kosteikko äärettömässä aavikossa, ja ilolla hän vastaa tervehdykseen, kulunkeja laskematta.
Tämä vastasi tervehdykseen lempeällä silmäyksellä ja rupesi sitten taas työtään tekemään. "Olet tänään tullut oikein aikaiseen konttorista, Mayer Anshelm", sanoi Gudulan isä ja viittasi vieraalle, että hän istuisi hänen vieressään olevalle puujakkaralle.
Se oli Atlanta, yksi niitä isoja aluksia, jotka kulkevat Londonin ja New-Yorkin väliä, käyden Brestissä. Se tervehti meitä sivumennessään, ja me vastasimme tervehdykseen, mutta kun se meni aivan toista suuntaa, niin se kohta katosi. Samalla hetkellä kuulin Dean Pitfergeltä pahaksi mielekseni, että h:ra Hatch'in luento oli kielletty.
Vanhus vastasi ystävällisesti tervehdykseen neiti Fliednerille kumarsi hän yhtä kankeasti ja kylmästi kuin isällenikin. Me astuimme suuren salintapaisen huoneen lävitse toiseen huoneesen. Siellä oli ainoastaan yksi herra, vaikka monta kirjoituspöytää seisoi pitkin seiniä. Herra istui niin, että hän voi nähdä koko huoneen ja ovenkin, mistä tulimme.
Murtunein sydämin, tuska mielessään Aino poistui vuoteelleen, itki siinä vielä hetken ja nukkui nyyhkytyksiinsä. Kun Akseli sen jälkeen heille tuli, ei Aino näyttäynytkään, tai jos näyttäytyi, käveli hän vakavana, surullisena ohi, vastasi jäykkänä tervehdykseen, eikä puheisiin koskaan puuttunut niinkuin ennen.
Ville vastasi tervehdykseen: »Niinhän minä tässä poikkesin taloon, kun Variksen kaivolla ei ollut kippaa, jolla juottaa hevosta, niin arvelin, että ajan sinne Hyvärisen pihaan ja juotan siellä. Ja olikin siinä hevosella nyhtämistä, ennen kuin tämmöisen mäen päälle saa suuren rahtikuorman köijätyksi, vaan kyllä sillä tuolla meidän ruunalla lähtee.
Mutta villit eivät tahtoneet vastata tervehdykseen, vaan käskivät heitä rohkealla, äreällä äänellä palaamaan takaisin. "Mutta emmehän me tee kellenkään pahaa ystävät. Se on virta, joka vie meitä eteenpäin, ja eihän virta voi pysähtyä eikä kääntyä takaisin." "Se on meidän virtamme." "Noh, hyvä. Sanokaa sitten virrallenne että se vie meidät takaisin, niin me menemme."
Tulija on tunnettu mustalainen hevoshuijari Haagert, rosvonsekainen mies, jolla on yllään pitkäselkäinen, kulunut verkapalttoo. Seppä katsahtaa häneen ja katsahtaa meihin, mutta ei vastaa tervehdykseen. Ottaa raudan ahjosta ja alkaa takoa. Mustalainen seisoo liikkumatonna ja mulkoilee arasti ympärilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät