Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Teodorikin kuoleman jälkeisenä vuonna nousi Itä-Rooman valtaistuimelle Justinianus, alhaissukuinen mies, mutta olennoltaan majesteetillinen sekä ymmärtäväinen, järjestyshaluinen ja väsymättömän toimelias. Hänen puolisonsa Teodora, kotoisin Kyprosta, oli eläinvartian tytär. Isänsä aikaisin kuoltua antautui hän teaatterin alalle ja vietti kevytmielistä, kuljeksivaa elämää.
"Hän tarkoittaa hyvää." "Minä tiedän sen", sanoi keisarinna vastaten puolisonsa suudelmaan. "Senvuoksi ja koska hän on välttämätön Belisariuksen vastapainoksi, elää hän vielä." "Sinä olet oikeassa, kuten ainakin." Hän otti häntä vyötäisiltä kiinni. "Mitä hänellä nyt on mielessä", ajatteli Teodora. "Tuo hellyys todistaa pahaa omaatuntoa."
"Olet oikeassa", huusi Justinianus hypähtäen pystyyn. "Kiitos, kiitos, viisas vaimoni. Sinä olet sieluni valo. Minä uskallan Belisarius lähteköön." Hän aikoi huutaa ovenvartijaa. Mutta yht'äkkiä hän seisahtui. "Vielä yksi asia." Ja luoden silmänsä alas hän tarttui keisarinnan käteen. "Ahaa", ajatteli Teodora, "nyt se tulee".
"Niin, minä tiedän kaikki!" "Tietysti on taas tämä hyvä Konkordia ollut lavertelemassa myrkyllisellä kielellään. Sehän se vanhojen mamselien ainoa ilo onkin, että saavat toimeen eripuraisuutta ihmisten ja sukulaisten välillä." "Oh, ei sinun pitäisi puhua myrkyllisistä asioista, Teodora", vastasi neiti. "Hyvät lapset, mitenkä olikaan teillä sydäntä surmata minut vanha mies!"
Viisaat, mutta liian terävät piirteet, tuijottavat silmät, parrattomat, yhteen puristetut huulet kaikki todistivat epämiellyttävää viekkautta. Teodora vastasi päätään nyökäyttäen tulijan matelevaan tervehdykseen. Galatea alkoi maalata hänen kulmakarvojaan. "Keisarinna", sanoi mies peloissaan, "minä ihmettelen sinun rohkeuttasi. Jos minut täällä nähtäisiin!
Persialaisten kuningatar, joka jo kahdeksan vuotta oli ollut lapseton " Huoaten kääntyi Teodora pois päin ja hänen kasvoilleen ilmestyi varjo. "Käske hänen mennä pois", sanoi hän, "minulla ei ole enää toivoa " Tämä näytti olevan arka kohta. Hetken aikaa hän oli kovin synkän näköinen.
Justinianus silloin perusti Europan ensimmäiset silkkitehtaat Konstantinopoliin, Atenaan, Korintoon ja Tebeen. Kauan oli Byzantionin valtakunta Europassa ainoa maa, jossa harjoitettiin tätä tuotteliasta teollisuutta. Teodora kuoli jo 549. Sen jälkeiset Justinianuksen hallitusvuodet eivät olleet enää niin loistavat kuin aikaisemmat.
"Siinä tapauksessa", sanoi Teodora, "pyydän sinulta armon, että sallisit minun ehdottaa toisen sotapäällikön "Narses", jatkoi hän, ennenkuin Justinianus ehti mitään vastata, "tahdotko sinä lähteä toiseksi päälliköksi?" Hän tahtoi heti tehdä tämän Italiaan lähdön mahdottomaksi. "Kiitän", vastasi tämä katkerasti. "Sinä tiedät, että olen itsepäinen, vanha sotaratsu.
"Jumala on todistajani, etten Aniciukselta tahdo muuta kuin tuollaista ihailun suloista uhrisavua, jota Belisarius ei minulle suitsuta, mutta jota heikko, turhamainen sydämeni ehdottomasti vaatii." "Onnekseni se muuttuu minusta vähitellen ikäväksi", sanoi Teodora itsekseen. "Ja kuitenkin minä pelkään, että tämäkin on jo rikos Belisariusta vastaan. Oi, kuinka hän on suuri ja jalo ja ihana.
Galatea tarttui Aleksandrokseen, vei hänet vastustelemisista huolimatta patsaan luo ja työnsi salaovesta ulos. Teodora nousi istumaan kiinnittäen vyöllä poimullisen alushameensa. Samassa Galatea tuli sisään tuoden mukanaan pienen, kumaraharteisen miehen, joka oli neljäkymmentä vuotta vanha, mutta näytti paljon vanhemmalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät