Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Silloin Narses sanoi levollisesti: "Miksi, herra, et heti sanonut, että keisarinna tahtoo sotaa. Me olisimme voineet silloin säästää sanamme." "Mitä? Tahdotko sillä sanoa, että olen vaimoni orja?" "Pidä paremmin kieltäsi kurissa", sanoi Teodora vihoissaan. "Moni, joka on pitänyt itseään haavoittumattomana, on saanut omasta terävästä kielestään kuolinhaavan." "Olet hyvin varomaton, Narses."
"Teille miehille se on kultainen toive tai kultainen muisto. Meille naisille se on elämä. "Toivon saavani takaisin edes yhden päivän siitä ajasta, jolloin annoin sinulle ruusuja ja sinä kirjoitit minulle runoja." "Ruususi olivat kauniita, Teodora, mutta minun runoni eivät." "Minusta ne olivat kauniita. Nehän olivat minulle omistetut.
Keisari tahtoo puhua kanssasi jo ennen kirkkoaikaa ja sinun täytyy olla selvillä asioista sitä ennen." "Mitä on tekeillä?" "Petros", sanoi Teodora mukavasti nojautuen sohvan selustaan ja hitaasti ryyppien Galatean sekoittamaa makeata juomaa, "tänään on se päivä, joka palkitsee monivuotisen vaivamme ja viisautemme ja joka tekee sinusta suuren miehen." "Jo olisikin aika", arveli Petros.
Sitten hän polvistui vuoteen ääreen, painoi päänsä maahan ja ojensi oikean kätensä ylös. Teodora tarttui tähän käteen, asetti hitaasti pienen jalkansa polvistuneen niskaan ja hypähti notkeasti maahan. Hän istahti sitten palmupuisen vuoteensa laidalle vain hienoimmasta pellavasta ommeltuun alus-tunikaan puettuna.
"Italiasta juuri, hallitsijatar, Florentiasta goottiruhtinatar Gotelindikselta minä tunnen Gorgon-sinetin ja diakoni Silveriukselta." "Anna tänne", sanoi Teodora, "minä otan ne mukaani kirkkoon. Peili, Elpis." Nuori orjatar tuli esille kantaen soikeata, kolmen jalan pituista, sileäksi kiilloitetusta hopeasta tehtyä levyä, jota reunustivat runsaasti helmillä koristetut kultakehykset.
"Hänen täytyy kuolla." "Kuolla! Miksi?" "Miksi? Sitä ei sinun tarvitse kysellä. Mutta sama se ehkä sinun on hyvä se tietää, että pelkuruutesi saisi hiukan kannustusta tiedä siis ", hän tarttui kiivaasti Petroksen käsivarteen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Justinianus, petturi, on rakastumaisillaan häneen." "Teodora!" huusi kaunopuhuja pelästyneenä ja peräytyi pari askelta.
Ketään muuta naista en pelkäisi, mutta tuo kuninkaantytär " Hän hypähti vihoissaan pystyyn ja puristi pienen kätensä nyrkkiin. "Varo itseäsi, Justinianus!" sanoi hän kävellen edestakaisin. "Teodora on näillä silmillään kesyttänyt ja tällä kädellään hallinnut jalopeuroja ja tiikereitä. Saa nähdä, kykeneekö hän pitämään tuota purppuraan puettua kettua uskollisena itselleen." Hän istuutui taas.
"Hienosti ajateltu", sanoi Teodora todella ihaillen keisarin viekkautta, "sinun suunnitelmasi on hyvin harkittu." "Ja kuitenkin", sanoi Justinianus huoaten ja jääden seisomaan, "on Narses oikeassa, sydämeni salaisimmassa sopukassa täytyy minun se myöntää. Valtakunnan turvallisuudelle olisi edullisempaa, että minä kukistaisin persialaiset sensijaan, että hyökkään goottien kimppuun.
"Kuule, prefekti", virkkoi Teodora katsellen häntä tarkasti, "sinussa voisi olla miestä sanoisinko sitä barbaarin vaiko roomalaisen ominaisuudeksi ensin suutelemaan Kleopatraa, jota Caesar ja Antonius ovat jumaloineet, ja sitten kuitenkin viemään hänet mukanaan riemusaatossa Roomaan, kuten Oktavianus lienee aikonutkin menetellä. "Ellei tuo käärmekuningatar olisi tehnyt aietta tyhjäksi.
Yksi ainoa silmänräpäys turmelisi yhdeksän vuoden viisauden hedelmät." "Mutta sinua ei kukaan näe täällä", sanoi Teodora levollisesti. "Tämä hetki on ainoa, jolloin olen rauhassa Justinianuksen tunkeilevalta hellyydeltä. "Nyt on hänen rukoushetkensä. "Minun täytyy käyttää sitä parhaani mukaan hyväkseni. "Jumala varjelkoon hänen hurskauttaan. "Galatea! Aamuviinini. Mitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät