Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mennessään Ionen luo hän kohtasi Glaukuksen vaunut, joiden eteen valjastetut ylpeät ja rohkeat rotuhevoset herättivät yleistä ihmettelyä. Glaukus pysäytti heti hevosensa puhellakseen kukkastytön kanssa. »Sinä kukoistat kuin omat ruususi, kelpo Nydiani! Ja kuinka voi ihana emäntäsi? luullakseni toipunut jo eilisen myrskyn seurauksista?»
"Teille miehille se on kultainen toive tai kultainen muisto. Meille naisille se on elämä. "Toivon saavani takaisin edes yhden päivän siitä ajasta, jolloin annoin sinulle ruusuja ja sinä kirjoitit minulle runoja." "Ruususi olivat kauniita, Teodora, mutta minun runoni eivät." "Minusta ne olivat kauniita. Nehän olivat minulle omistetut.
Aurinko on mailleen mennyt, ja yössä me saamme unohtaa entisen kunniamme ja me voimme senohella nauttia elämästä sido nyt ruususi valmiiksi!» Mutta viimeiset sanansa atenalainen lausui luonnottoman iloisesti ja vaivuttuaan syviin aatoksiin hän vasta jonkun minuutin perästä lauluun, jota Nydia matalalla, hennolla äänellään lauloi. Laulu, jonka hän itse oli Nydialle opettanut, oli
Päivän Sana
Muut Etsivät