Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Oma onnettomuuteni masensi minut sai minut harmistuneeksi, lyhytnäköiseksi, ujoksi, veltoksi; hänen onnettomuutensa kohottaa minut korkealle, minä katselen jälleen vapaasti ympärilleni ja tunnen itseni reippaaksi ja voimakkaaksi ryhtymään hänen puolestaan kaikkeen mihin tahansa . Miksi viivyttelen? Franziska. v. Tellheim. Tekö se olitte sittenkin? Olin kuulevinani teidän äänenne.
Sitä he eivät voi kieltää, että olen rikas, mutta siitä he eivät halua kuulla puhuttavankaan, että muutenkin olen jotenkin hyvä tyttö, joka on miehensä arvoinen. Eikö niin, Tellheim? v. Niin, niin, armollinen neiti, siitä tunnen kotiseutunne naiset. Syytäpä heillä onkin kadehtia teiltä virkaheittoa, solvaistua upseeria, raajarikkoa kerjäläistä. Ja tuotako kaikkea te muka olette?
Arvatkaa, kuka hän on? Eihän vain sinun Tellheimisi? Kukapa muu kuin hän? Tulkaa, Tellheim! Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. Syleilkää minua. Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän ystävyyttänne. Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. Sen te tiedätte, isäni!
Tämä Tellheim olen yhtä vähän kuin olen oma isäni. Kumpaakaan ei enää ole. Minä olen Tellheim, eronsaanut, solvaistu raajarikko, kerjäläinen. Tuolle entiselle, hyvä neiti, te lupauduitte: pysyttekö sanassanne tälle nykyisellekin? Tuo kuuluu hyvin traagilliselta!
Mutta te luulette, että minä olen se Tellheim, jonka tunsitte isänmaassanne, kukoistava mies täynnä vaatimuksia, täynnä kunnianhimoa, mies, jolla oli koko ruumiinsa, koko sielunsa hallussaan, jolle kunnian ja onnen telkeet olivat avatut, joka sai toivoa joka päivä tulevansa arvoisemmaksi omistamaan teidän kätenne ja sydämenne, koskapa hän ei vielä ollut teidän arvoisenne.
Kuvitelkaa, Tellheim, että olisitte menettänyt nuo kaksituhatta pistolia jonakin rajuna iltana. Kaitselmus, uskokaa minua, suojelee aina rehellistä miestä vahingoilta ja useimmiten jo etukäteen. Tuo teko, joka kerran sai teidät menettämään kaksituhatta pistolia, saattoi minut teidän omaksenne. Ilman tuota tekoa minua ei koskaan olisi haluttanut päästä teitä tuntemaan.
Te puhutte niinkuin tuleekin miehen puhua, joka vuorostaan voi varsin hyvin tulla toimeen ilman noita suuriakin. Ja nyt enemmän kuin koskaan ennen. Sanon noille suurille suuren kiitokseni siitä, että he ovat luopuneet miehestä, jonka varsin vastahakoisesti olisin tahtonut jakaa heidän kanssaan. Minä olen teidän käskijänne, Tellheim, te ette tarvitse muuta herraa.
Olemmeko sen lukeneet vai emmekö ole sitä lukeneet? Mitä te sitten minulle kirjoititte, rakas Tellheim? v. Ei muuta kuin mitä kunnia käskee. Se on, olemaan jättämättä yksin kunniallista tyttöä, joka teitä rakastaa. Täytyyhän kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi pitänyt lukea tuo kirje. Mutta mitä en ole lukenut, senhän saan nyt kuulla. v. Niin, teidän täytyy se nyt kuulla
Taivaan tähden, armollinen rouva! mikä muutos! Olen juuri noussut sairasvuoteelta, johon mieheni kuoltua tuskani minut heitti. Minun täytyy vaivata teitä jo näin varhain, herra majuri. Aion matkustaa maalle, jossa eräs hyvänsydäminen, kenties yhtä onneton ystäväni on nyt ensi aluksi tarjonnut minulle turvapaikan. v. Mene, jätä meidät yksin. Nainen, von Tellheim. v.
Neiti. Franziska. v. Tellheim. Vaunut kai ovat jo oven edessä, Franziska? Viuhkani! v. Mihin lähdette, hyvä neiti? Ulos, herra majuri. Arvaan, miksi vielä kerran olette vaivautunut tänne: antaaksenne tekin minulle sormukseni takaisin. Hyvä, herra majuri; olkaa siis hyvä ja jättäkää se Franziskan huostaan Franziska, ota majurilta sormus! Minulla ei ole aikaa hukata. v. Hyvä neiti!
Päivän Sana
Muut Etsivät