Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kenties hän lienee sitten pelännyt, että tällaista tekoa pidettäisiin liiankin vakavana tosityönä hänen kaltaiselleen miehelle, ja että hänelle siitä voisi koitua vihaa ritarien ja aatelisherrain puolelta, jotka olivat jättäneet hallitsijansa yksinään hovinarrin turviin.
"Piru vieköön! kun ei sallimus vähää aikaisemmin tuonut meitä tänne estämään sitä väkivaltaista tekoa, joka täällä on tapahtunut. Olen vakuutettu siitä, että äsken kuulin juuri pakenevien murhaajien askeleet. Saattaapa rosvot askeleistaankin tuntea, semmoiset ihmiset, joiden rinnassa on rauhallinen omatunto, eivät polje niinkuin he.
Toisin ajoin taas Kaarle, kun vihanpuuskan voima oli alkanut raueta, istua jörötteli, kasvot liikkumatta, tylynä ja jäykkänä, niinkuin mies, joka miettii hurjaa tekoa, vaan ei vielä saa mieltänsä päätökseen vakautumaan.
Erottuaan vastaisesta vävystänsä, sen perästä kun taistelu oli päättynyt, sai kunnon hanskuri todella, niinkuin hänkin muuten oli arvannut, nähdä että hänen kaunis tyttärensä ei katsonut rakastajansa tekoa mielihyvällä.
Mitä tekoa sinulla täällä?... Et ole muuta kuin haitaksi vaan! (Hätäillen) Jo tulevat!...
Koska näiden lauluin kahdessa erivärsyssä loppusanat aina vastaavat toinen toista ja koska ne ovat kansan, ei oppinutten tekoa, niin sopii niistä oppinuttenki nähdä ja hyväkseen käyttää, mitä kansa sellaiseen sanavastuuseen eli riimiin vaatii.
"No, kun te tahdotte ikisoki vääntää, että työtä on kyllä, eikä sitä ole ja puhutte sellaisia pirullisia, että itselliset nyt voivat paremmin kuin talolliset ... kehtaatte tuollaisia puhua, niin rikas kuin olettekin. Ei se ole muuta kuin hävytöntä pilan tekoa." Matti lähti pois kiukuissaan. "Kakaroista olet sinä ainakin rikkaampi kuin minä, he he hä hää...!" ilkkui Pekkolainen Matin perään.
Kirjaellut matot olivat kaikki talon tyttären omaa tekoa, jolla sen ohessa, että hän piti taloutta erinomaisessa järjestyksessä, oli aikaa hienoihin käsitöihinkin, siten että hän jakoi tuntinsa niin, ettei yksi asia estänyt toista.
Ei sovi tuot' urhon kuulla, Vesi ei olvesta vetele. Ajattele kevätpääsky, Tullut tänne muilta mailta, Kuvannut vihantanurmen, Lehtiä ja kukkasia, Tuulta lemmen lämpimätä, Pesän pehmoisen tekoa. Mitä on tavannut täällä? Karkean lumivihurin, Tuulen tuiman ja purevan. Minäkin, poloinen pääsky, Kevättäni kaipaelen Sinä valmistat vihurin. Haastat silmäni vesille. Jouko, heitämmekö retken?
En minä väkisin työnnä vaimoa sun syliisi, sen takaan". "No, nyt te taas taotte rautaa kovin kiivaasti", virkkoi Heikki. "Semmoinenhan aina on loppu puheistanne, te kun äistytte minuun siitä, etten tee tekoa, joka saattaisi minut onnellisimmaksi koko maailmassa, jos se olisi mahdollinen tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät