United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhempani eivät ymmärtäneet kieltää minua sotkemasta kirjan kansia, sillä olihan se heille iloinen asia, kun heillä oli niin oppinut poika, joka kirjoitteli kirjan kansiin. Vielä nytkin näkyy kirjain kansissa niitä sotkuja, jotka eivät suinkaan kiitä tekijäänsä.
Mutta vaikka kaikkiluova sanoo Sinusta näin kyllin todistaa, Kuitenkaan ei paras käsi-alas Tahdo kunniaasi tunnustaa. Teko tekijäänsä tuomitseepi Luojan luotuhunsa sekoittaa: Hän, mi maitaan kaiken hallitseepi, Tyhmän sallimuksen nimen saa, Taikka luonto, itse Luojan luoma, Jumaluuden arvon anastaa.
Ukko Tuomas määräsi tarkoin pojalleen kaikki tehtävät: mistä niittomaata oli otettava, minne lanta ajettava, kuinka tupa laitettava ja katettava; joka asian tarkoin mietti, tarkoin määräsi. Elias sanoi ämmälleen vaan että nuoret mehiläiset olisivat erilleen asetettavat ja rehellisesti naapurille toimitettavat; muista kototoimistaan ei puhunut mitään, arveli vaan: "kyllähän työ tekijäänsä neuvoo.
Tähän vastaan ensiksikin huomauttamalla että sanaa mielle, idea, käytetään kahdessa merkityksessä, nimittäin toiselta puolen osottamaan mieltämistoimintoa ja toiselta puolen tarkoittamaan itse sitä oliota, jota mielle edustaa. Ensinmainitussa merkityksessä tietysti ei käy sanominen että mielle olisi minua, tekijäänsä täydellisempi.
Eposrunoelman yhtenäisyys vaatii, niinkuin näimme, yhtä, suurta, täydellistä päätekoa; mutta tämä teko taas välttämättömästi vaatii suurta, kuuluisaa tekijäänsä. Senvuoksi ovatkin kaikki suuret kertomarunoelmat oikeastaan sankari-runoelmia.
Hän yksin voi tulevassa tuotannossaan näyttää, onko alussa painostamani varovaisuus vieläkin ollut liian pieni, olenko sittenkin liian rohkeasti tehnyt johtopäätöksiä taiteilijan teoksesta tekijäänsä, toisin sanoin: onko Juhani Aho suurempi taiteilija kuin olen otaksunut!
Mutta, koska ainoa ja suuri Jumala ja luonnon luova Herra, Itse ilmestyypi, ilmoittaapi, Mit' ei milloinkaan vois ihmisnero Keksimällä keksiä, kun Luoja, Kaiken alku, Oleva ja Ollut, Ijankaikkinen ja loppumaton Käsittämätön ja kaikkivoipa Ilmestyksen kautta ilmi tuopi Pyhän tahtonsa ja ihmiseltä Kuuliaista palvelusta vaatii, Silloin ihminen ei kuulla tahdo; Silloin Jumaluutta ainoata, Joka laskenut on perustuksen Luonnon rakennuksen, rajapiirit Vetänyt ja itse ihmishengen Sytyttänyt omast' elostansa, Häntä silloin uskoa ei tahdo Halpa ihminen vaan kallioille Nousee, vihantain puitten alle Astuu, uhriansa suitsutellen Luonnonvoimille, ja kuvan luopi, Jonka loiste, taitavasti tehty, Omaa tekijäänsä ivaileepi.
Mut itse henkäisevi Hyvyys korkein inehmon sielun, rakkaudella täyttäin sen niin, ett' aina Tekijäänsä kaipaa. Voit siitä päättää ylösnousemuksen myös laadun vielä, jos sa mielees johdat, mitenkä luotiin liha kuolevaisen, kun tehtiin ensimmäinen ihmispari.» Kahdeksas laulu Maailma kerran luuli pimeydessään, kehässä kolmannessa että Kypris tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.
"Jahkahan jäähtyy, niin katsotaan." Kun katsottiin, oli kaksi vähän sinne päin, vaan toiset ei nimeksikään. Vikahan siinä oli, missä vika. Tiesi kait sen; ei suinkaan se permannolle ilman. "Kyllä minä nyt jo huomaan, aha! Oppia niissä kaikissa tarvitaan. Mutta tekijäänsä näkyy neuvovan valmis työkin. Jahkama koetan toisen kerran!"
Eikös se sitten niin tee? Jos se niin tekisi, niin täytyisi sen kai vaikuttaa takaisinpäinkin, jättää jotain jälkeä itsestään, kun se on kadonnut. Mutta minä luulen, ettei ainakaan tässä kohden pidä paikkaansa sananlasku, että työ tekijäänsä kiittää. Minä en oikein ymmärrä. Ettekö? Mutta minä tiedän sen omasta kokemuksestani ja jos sallitte, niin otan esimerkin itsestäni.