Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Tatjanan kuva oli painunut niin syvälle sydämeeni, ett'ei mikään sitä sieltä vielä nytkään ole kokonaan taitanut temmata pois. Ainoastaan korjatakseni sukumme Katrille saattamaa häpeää kosin häntä. Hyvä, nöyrä ja kärsivällinen puoliso hän olikin, vaan kuitenkin puuttui onnestani jotakin, sillä vasten tahtoani säilytin rinnassani toisen kuvaa ja tunsin sen.
Työllä ja tuskalla sain vanhuksen hillityksi kurittamasta Yrjöä, joka ikäänkuin ilkkuen hurmeinen ase kädessä seisoi Tatjanan rinnalla. Kirous kajahti isäni suusta. Sen raskain osa lankesi veli parkani päälle, mutta kiihkoissaan antoi isä oman osani minullekin ja siitä päivin on rauha ollut rinnassani harvinainen vieras.
Tatjanan muisto on pakottanut minua etsimään kuolemaa tappelutanterilla, se on saattanut minua julmasti seuraamaan poikana vannomaani valaa, eikä se vieläkään ole kokonansa haihtunut tästä vanhasta, kuihtuneesta ja madon syömästä sydämestä, joka niin tyynenä näyttää rinnassa tykkivän.
Lunnaat oli suoritettu ja huomen-aamuna piti meidän lähteä. Tahdoin vielä kerran nähdä Tatjanan ja etsin häntä kauvan turhaan. Viimeinkin tapasin hänet rannalta, jossa hän hellästi kaulaillen veljeäni istui hänen polvillansa, niinkuin ennen oli minun kanssani istunut." Vanhus vaikeni hetkeksi ikäänkuin kootakseen voimiansa jatkaakseen.
"Kylän vanhimmalla oli Tatjana-niminen tyttö. Hänen isänsä oli vanha kettu, joka koetti kahlehtia meitä toisenlaisilla kahleilla kuin sissien tapa oli. Luultavasti tuo vanha sissi pelkäsi meikäläisten kostoa ja päätti turvata talonsa rauhan Tatjanan kauneudella, ja tyttö mielistyi tuumaan. "Helvetillisellä sulollansa tuo velho lumosi meidät molemmat.
Hän puristi rintaansa pienoista poikaa ja puiden minulle nyrkkiänsä hän käheällä äänellä toivotti jälellä olevaksi elämäni ajaksi Kainin rauhattomuutta, tuskaa, kärsimyksiä ja onnettomuutta. Pojasta ennusti hän sukeutuvan sukuni surman ja kirosi minut perheineni manalan vaivoihin. Hän oli Tatjanan äiti ja poika oli Timon isä.
Me olisimme myöhemmin voineet monesti paeta, mutta olimme kuin jonkun taikavoiman hurmaamina ja jäimme Tatjanan läheisyyteen. Minä häpesin itseänikin, kun en voinut tytöstä luopua, ja luulin veljeni vaan rakkaudesta minuun pysyvän häpeällisessä vankeudessa. Viimein tuli isäni lunastamaan meitä. Sydämeni oli pakahtua häpeästä seisoessani isäni edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät