Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta kun kaikki taas oli äänetöntä, se alkoi uudelleen soida ujosti ja arkaellen, kunnes siitä jälleen kiihtyi helkkyvään ylistysvirteensä, ja laulajan »Kunnia olkoon...» valtasi uudelleen heltyvän luonnon. Moneenko kertaan hän sen uudisti, sitä en muista. Hän tuntui tarvitsevan paljon lohdutusta, hänen täytyi virittää ylistysvirtensä uudelleen ja yhä uudelleen herkeämättä.
Sitä tuskin luulen teidän tarvitsevan pelätä vastasi kreivitär hymyillen. Tahtoisiko Bergflykt sitten ennemmin, että tyttö olisi köyhä? Tahtoisin kuin tahtoisinkin, vastasi puutarhuri. No niin. Sanokaa suoraan, Bergflykt: tahdotteko Ester Larssonin vaimoksenne? Puutarhuri hypisteli hylkeennahkalakkiaan ja vastasi sitten miehuullisesti: Tahdon.
Oli ollut aivan erityinen sisäinen tyydytys tietää, ettei kukaan tiennyt siitä työstä, mitä hän nyt teki, ja ettei hän nyt sitä kaivannutkaan, ei kiitosta, ei tunnustusta ei edes omalta itseltään. Sillä ei hän nyt enää tuntunut tarvitsevan eikä kaipaavan edes suoritetun työn näkyvien tulostenkaan suomaa palkintoa. Saiko hän jotain aikaan vai eikö mitään sekin oli hänelle yhdentekevää.
Itse hän kyllä muisti, milloin ja miksi oli tänne tullut. Koko elämänsä oli hän toiminut armeliaisuuden sisarena; missä olikin ollut, oli hän aina auttanut, lohduttanut ja pitänyt ihmisistä huolta, hän meni aina sinne, missä luuli jonkun sairaan tai hädänalaisen häntä tarvitsevan. Ja siksi oli hän asettautunut tännekin seurakunnan diakonissaksi.
Ihmisen puhdistusta sisältä ja ulkoa, sitä taitoa me kalastajat emme osaa; mutta toisin on laivan laita, johon me kaikki yhteisesti olemme koonneet tarpeet ja jonka minä Sören Olsen, ilman kaikkea kehumista puhuen, itse olen tehnyt ja kuntoon laittanut." Nuori pastori punastui uudestaan, katsahti Söreniin ja sanoi: "Minä minä olen todellakin itsekin huomannut laivan tarvitsevan korjausta.
Vanhoja lauselmia ystävyydestä, joka ei tunne mitään säätyeroitusta, rakkaudesta, joka perustuu henkiheimolaisuuteen; mutta ne olivat vaan korulauseita. Roosa näki sen nyt ensikerran onnettoman ja apua tarvitsevan tarkkuudella, jolle leivän sijasta kivi annetaan.
Mutta jos sitä olivatkin, oli kuitenkin Hän, joka sydämet tuntee, katsonut minun tarvitsevan paljoa kovemman kolauksen, ennenkuin silmäni täydellisesti aukenisivat paatumuksen, itsekkäisyyden ja oman vanhurskauden unesta. Vihdoin viimeinkin olemme rannassa ja perillä. Soutumieheni jäävät venhettä vetämään, ja minä alan edeltä astua pihaan.
"Ei pidä tuomita rautaa, ennenkuin sitä on taottu", sanoi hän veitikkamaisesti hymyillen. "Se on oikein Daniel", sanoi Hult nauraen, "kalkuta sinä vaan tuota pappi-lurjusta, kunnes hän masentuu, sillä luulen hänen sitä tarvitsevan. Olisittepahan vaan nähnyt äsken, kuinka ylpeältä hänen rouvansa näytti mennessään tästä ohi, hän ei tahtonut edes katsoakaan tänne päin."
Semmoisen taipaleen jalan kulkenut syömättä, luulisipa tarvitsevan ruokaa ja lepoa", sanoi Maija surumielisesti. Maijan vanhempi sisarkin, Anna, oli kotona ja koki hänkin muiden kanssa viihdyttää juroa Mattia. "Ei minulle nyt maista ruoka eikä lepo: kaunis on tämä Pohjolan kesäinen yö, lähtekäämme kävelemään kylälle, tervehtimään vanhoja ystäviä", esitteli Matti tyttärille.
TIITUS: Sanotaan sinun tarvitsevan apua. Ah, niin! Minä olen kansani karkoittama. Apua olen tullut hakemaan. Mutta luuletko Tiituksen siinä mitään merkitsevän. TIITUS: Tiituksesta täällä kaikki riippuu. Minulle on kerrottu, että hän kulkee pilventakaisissa haaveissansa eikä huoli mitään legioonain asioista, TIITUS: Kuka niin on kertonut?
Päivän Sana
Muut Etsivät