Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
ROSENCRANZ. Hyvä prinssi, minulla ei mitään sellaista mielessä ollut. HAMLET. Miksi sitten nauroitte, kun sanoin, ett'ei miehet minua huvita? ROSENCRANZ. Ajattelin, prinssi hyvä, että, jos miehet teitä ei huvita, laihan muonan teiltä varmaan näyttelijät saavat: me tapasimme heidät tiellä, he ovat tulossa tänne tarjoamaan teille palvelustaan.
Mutta en totta tosiaan saanut paljon huomiota osakseni; melkeinpä häpesin palvelustytön edessä, joka huomasi, miten liikaa minä olin.» »Olisit vain sanonut minulle sanan, antanut minulle viittauksen ... siitä on niin kauan, kuin tapasimme toisemme, näetkös. Ja Jörgen on nyt kerta tuollainen, unohtaa kaikki.»
Tämä seikka antoi taas Susannan ja minun väliselle seurustelulle jonkinlaisen salaperäisen leiman. Vaikkei mikään kielto meitä tässä suhteessa pidättänyt, me kuitenkin tavallaan kuin varkain tapasimme toisiamme. Olimme molemmat yksinäisiä lapsia.
Määrätuntina me tapasimme toisemme eräässä parisilaisessa ravintolassa ja nyt seurasi hilpeä yhdessäolo. Professori F. oli vielä siihen aikaan parhaassa miehuuden ijässään, täynnä tuumia ja elinvoimaa.
GRANSKOG: Minä toivoisin mieluummin, että te sanoisitte. KERTTU: Se oli minun häissäni. GRANSKOG: Ne olivat hauskat häät. KERTTU: Kului monta vuotta, ennenkuin me tapasimme toisemme. Mitä te niinä vuosina teitte? GRANSKOG: Pääasiallisesti minä join. KERTTU: Hyi! kuinka te noin voitte puhua. GRANSKOG: Siksi että niin on. Mutta mitä te siihen aikaan teitte? KERTTU: Minä istuin kotona.
Ensi alussa sitä en oikein tahtonut uskoa, enhän ollut tehnyt mitään, josta olisin voinut hänen silmissään alentua; se oli kaiketi vaan mielikuvitusta; seuraavalla kerralla, kun toisemme tapasimme, oli hän kylmä ja nurja, oikein mahdikas. Minä en ollut koskaan ollut liiaksi tuttava, vaikka olivatkin minulle ystävällisiä, ja sen vuoksi se kaksinkertaisesti mieltäni katkeroitti.
Kolme hyvää talonpojan hevosta oli asetettuna kärryjemme eteen; molemmat istuimme kuskinlaudalla; vieressämme lerkkui viinaleili ja eväslaukku kantohihnoineen. Siinä oli sianlihaa ja leipää viideksi päiväksi. Eräällä syrjätiellä Bihar'in läänissä tapasimme yhtenä päivänä edellä puolenpäivän muutaman kummannäköisen, pienen miehen. Nähtävästi hänkin oli pakolainen.
Sanokaa neuvoskunnalle terveisiä, että tanskalainen ja saksilainen kysyvät meiltä raudalla; me tahdomme vastata heille teräksellä. Ettekö ole kreivi Hornin yksityissihteeri? Neuvoskunta on määrännyt minut palvelemaan hänen ylhäisyyttänsä... Neuvoskunta määräilee paljonkin, jota kerta tulemme tarkemmin tutkimaan. Herranne on kasvanut päätään pitemmäksi, sittenkun viimeksi tapasimme toisemme.
Niin, enkös aina ole sanonut että noista uudenaikaisista kultarahoista on vaan harmia ja vastuksia kunnollisille ihmisille. HELMI. Niin, olihan, muistaakseni, vähän kysymystä siitä, kun viimein tapasimme toisiamme. KIRJURI. Oliko niin? En muista enää. Ja mitä se muuten sinuun koskee, menenkö sinne vaiko en? HELMI. Suutuitko sinä oikein totta noista sanoista, joita äsken tuolle ukolle tuossa ?
Valkea levisi ympärinsä raivona. Ett'emme tukehtuisi palavan katon alla, niin täytyi meidän vielä kerran karata kuninkaamme kanssa tulen läpitse. Suurella tuskalla tulimme me taas saliin, joka oli pää-puollustus-paikkamme. Mutta kauhistukseksemme tapasimme me senkin jo tulessa. "Mars, minun makuukamariini!" huusi kuningas savusta ja paljosta ponnistuksesta sortuneella äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät