United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolmetoista, yksitoista ja yhdeksän vuotta. Vahvarakenteinen ja iloinen Louise näytti jo pieneltä naiselta. Hento, sievä Madeleine istui tuntikaudet uneksivana pianon ääressä. Marguerite, jolla oli liian iso nenä ja liian leveä suu, mutta komeat kultaiset hiukset, otti talvisin käsiinsä palelevia lintuja lämmittääkseen niitä.
Sunnuntai- ja juhlapäivinä matkusti Leski-Anna tyttöineen kirkkoon. Silloin hän enimmäkseen kulki halki metsien kaupunkiin, talvisin kyllä jäätäkin, vaan suvella ei hän pyhinä venhematkoja tehnyt, sillä hän sai arkina soutaa tarpeikseen asti. Leski-Anna oli hurskas, oikein vakava kristitty. Kristillisyyttänsä koetti hän myöskin jo aikaisin istuttaa nuoren Elsansa sydämeen.
Ilmankos ne herratkin ovat joskus tykänneet minusta, että ovat tulleet minun kanssani passeeraamaan, nimittäin syksyisin ja talvisin pimeällä.» »Sinä herrain kanssa ollut?» kysyi Viion leski hämmästyneenä. »Eihän se ihme, että minä herrain kanssa olisin, vaan se minusta ihme, että herrat minun kanssani. Vaan totta puhuen, niin eivät minusta aina ole välittäneetkään. Kuulkaahan!
Etelästä päin tuo kyllä talvisin kaitainen rekitie kirkonkylään, mutta päättyy siihen, ja siitä jatkuu ainoastaan ujo suksen latu, joka korpimaille päin ujuen näyttää, että on ollut sinnekin joku kulkeva; mutta suurimman osan talvea on sekin ummessa, jolloin asuttu maailma näyttää Kontojärven ympärillä olevan lopussa.
Nauru taukosi heti ja vanha jääkäri sanoi, lepyttäen: "Kas niin, olkaamme ystävät taas. En minä sanoillani pahaa tarkoittanut. Kykenetkö sinä ohjaamaan noita pitkiä suksia?" "Kyllä", vastasi Kyösti kummallisella hymyllä. "Kyllä minä luulen siihen kykeneväni, koska minä olen sitä opetellut kahdeksan vanhasta, enkä talvisin ole juuri muuta tehnyt kuin harhaillut metsissä.
Me seurasimme perässä konttooriin ja esittelimme itsemme siellä isännälle itselleen, joka sattumalta oleskeli huuhtomolla, sekä hänen pojalleen, täydelle herrasmiehelle, joka talvisin tavallisesti asuu Pietarissa.
Jyvämittaa ei otettu kukkurina, villoja ja hamppuja vain naula kumpiakin, heiniä kaksikymmentäviisi leiviskää ja kalatihuntia vain vanha leiviskä nuotalta. Voita ei otettu hiehoilta eikä poikimattomilta mahoilta, kuten ennen. Mikko oli nyt nämä kaksi vuotta liikkumatta kotonaan, joten kesäisin oli aikaa kalastella ja syksyisin ja talvisin metsästellä enemmän kuin koskaan ennen.
Se olisi sittenkin hauskempaa, kuin koko päivän seistä tomuisessa tehtaassa. "Saathan toki jäädä", sanoi äiti iloisena. "Työtä on kesällä kylliksi. Ja talvisin emme ehdi kutoa niin paljon, kuin muut haluavat meiltä ostaa käsiliina-, palttina- ja puolivillaista kangasta." Voi, miten iloisena Miina seuraavana aamuna hameet ylöskäärittyinä levitteli pellolla lantaa!