United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin puheli Avojalka Luksille, joka oli jäänyt hänen luokseen, sill'aikaa kuin Johannes satuloitsi tallissa hevostaan. Nyt tuli tämä ulos, pani säkin hevosen selkään ja sanoi: "Minä istun tuohon ja sinä istut eteeni satulaan" "Mieluummin istuisin säkkini päällä". "Kuinka tahdot".
"Senpä luulisin, hän kosi sekä yksi että kaksi kertaa, ja minulla olisi nyt voinut olla sekä kahdeksantoista että kaksikymmentä lehmää tallissa, mutta silloin muka olin enemmän rakastunut Baard'iin. Ha ha niin, siitä tuli oivallinen loppu. Hän jätti sekä minut että kakaran, kun vuohet hukkuivat syvyyksiin ja ainoa lehmäni kaatui.
Ennen maatapanoaan on isäntä käynyt tallissa, mitannut kauroja oriille ja peittänyt loimella tämän parhaansa; ja emäntä on kantanut nahkaset ja turkit tupaan lämpiämään sillä aamuyöstä varhain on määrä joulukirkkoon lähteä. Vielä nukkuu nuori väki pirtissä, kun isäntä pistäytyy ovesta pihalle.
Sanoivat, että kun se on niin myöhään tullut ja tullessaan ollut väsyksissä, niin jos sen nyt herättää, ei tässä kukaan saa silmillään olla. Olkoon hevonen kenen tahansa, kyllähän kotonsa löytää, jos löytääksensä on. »Ja jos ei löydä, niin on sitä tilaa meidänkin tallissa. Tainnut onkin isäntä sen ostaa.
Punaiset kettukoirat makasivat puoliunessa kumpikin puolellansa rappusten lahonutta hietakivilattiaa, liikkumattomina, kuin olisivat olleet muodostellut ruukkusavesta. Metsästäjä Vanjkassa oli tapahtunut jo kolmekin muutosta. Aikaisin aamusella oli hän tallirenkinä hoidellut Almandinea, joka oli ainoa hevonen suuressa, autiossa tallissa.
Kyllä minä sen yskän ymmärrän!... En tahdo minä olla tiellä. Mennään nyt! Tuolla on Hallan Jaakokin tallissa ... saatte nyt näyttää tammaanne hänellekin. Kreeta, missä Johanna on? Kutsukaa hänet heti tänne! heti, kuuletteko! Kyllä, kyllä! Mutta olkaa varoillanne! herran tähden ... olkaa varoillanne, isäntä! Muistakaa se. Johanna!... sinä Johanna! Jaako... Mitä...! oletko itkenyt?
Kovan onnen pojaksi minä näytin maailmaan tulleen. Tallissa oli silloin niin hirveän kylmä, että hampaat suussani kolisivat.
Navetasta tultiin välittömästi talliin, joka oli saman katon alla kuin navettakin ja yhtä siisti ja valoisa. Pilttuita oli siellä toista kymmentä ja perimmäisestä hirnua hörhätti meitä vastaan kiiltävän musta ori, kohottaen päänsä pilttuun laiteelle. Herra meni sen eteen ja tarjosi sille sokuripalasen, niinkuin hän sanoi aina tallissa käydessään tekevänsä.
Mutta eipä heidän tarwinnut lumellesuin jäädä, sillä wankan perinnön jätti poismennyt jälkeensä. Wiisikymmentä maidon antajaa seisoi Jykylän wälkeässä ja siistissä kiwinawetassa ja kahdeksan kiiltokarwaista ja pyöreää hewosta korskui tallissa. Wiljaa seisoi monet aitat ja salwot täynnä ja walmiita rahoja oli tuhansia sekä welkakirjoissa että puhtaana rahana.
Tallissa seisoi kymmenen vaunu- ja ratsuhevosta, sillä kuningatar ratsasti joka päivä; palvelusväki esiytyi allonge-tekotukassa ja illyrialaisvärisissä puvuissa; ovenvartijana seisova »sveitsiläinen» pitkän hilporinsa ja leveän kultavyönsä kanssa oli pian yhtä tunnettu St. Mandéssa ja Vincennesissä kuin ukko Daumesnil aikoinaan oli puujalkoinensa. Kaikki näytti uudelta ja upealta.