Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Oi pyhä taatto, henki oi, mi näet sen, johon uskoit niin, sa että voitit päin hautaa juosten jalat nuoremmatkin», ma näin, »sa tahdot eessäs esittämään nyt olemusta uskoni tään alttiin ja myöskin syytä sen sa tiedustelit. Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan, ijäiseen, vankkumattomaan, min rakkaus ja kaiho kiertämään saa kaikki taivaat.
Sinulla on oikeus tappaa minut; henkeni on liian mitätön sovittamaan sitä rikosta, johon intohimo on syössyt minut. Mutta Jumala, joka antaa anteeksi, rakastaa niitä, jotka pyytävät olla hänen kaltaisensa. Hän on luvannut anteeksi niille, jotka häntä ajattelevat. Salli minun katua! Hän on luvannut paratiisin, suuren kuin taivaat ja maa, niille jotka vihansa hillitsevät.
Se ei ole minun eikä jonkun toisen varassa, se on sen elämän varassa, joka hellittämättä kaikkialla pyrkii tarkoitustensa perille. Ja miksi ei voisi Jumala asua ja vaikuttaa siinäkin, missä ei häntä nähdä tai tunnusteta? Eikö niin tapahdu luonnossa? Maa ja taivaat kiitävät eteenpäin ja kehittyvät loppumatta pysähtyisikö ihminen! Nämä muodot sortuvat ja vaihtuvat mutta Hän oli tukehtua yskäänsä.
Jos niin ei ois, nää taivaat nousemasi sais aikaan tuloksia, jotka eivät ois töitä taitehen, vaan raunioita. Ja näin ei olla voi, jos puuttuvaiset olennot, tähtein ohjaajat, ei ole, ja puuttuvainen Hän, mi niin loi heidät. Tahdotko totuuden tään selvemmäksi?» Ma näin: »En, en, ma huomaan, ettei luonto väsyä saata välttämättömässä.»
Taivaat, vastatkaa! HECTOR. Mies röyhkä, moiseen kysymykseen Ei sovi vastata. Seis! Luuletko Noin leikill' ottavasi henkeni, Noin viisastellen keksiväsi paikan, Mihinkä kuoliniskun lyöt? ACHILLES. Sen luulen. HECTOR. Vaikk' ennusjumalana puhuisit, Niin en sua usko.
Siksi minua usein kohtaloni vapisuttaakin. Lapsi, minulla on sinulle jotain sanottavaa. Sanokaa! Albert Kron on myöskin Gunilholmassa. Niin on. Sinä olet toimittanut hänet tänne. Niin. Mitä varten? Mikä oikeuttaa teidät utelemaan minun aikomuksiani? Luonnon ääni. Te olette tukahuttanut luonnon äänen... Niitä sanoja lausuessanne taivaat ja maat vavahtavat. Tyttö ... nuorukainen rakastaa sinua.
Siihen vastasi hän tyynesti äitinsä virrellä: "Sa sydän-surus jällen Ja tiesi louhikkaat Oi usko'os ne Hällen, Mi johtaa taivaat, maat. Ken lepoon sinilaineen Ja myrskyn tyyneks saa, Hän tiesi perkaa, saineen Sydämmes lohduttaa". Ovella kääntyi hän vielä kerran ja katseli lempeästi heitä kaikkia.
"On rukouksia," sanoi Betty, "jotka voivat maat ja taivaat taivuttaa." "Ja olipa rukous kerta mahtavampi kuin ennustus," minä sanoin, "vaikka se ei ollut jonkun apostolinkaan, vaan ainoastaan kurjan syntisen kaupungin. Ninive pelastui, kuinka pettyneeksi Jonas itsensä tunsikin, kun hänen sanansa eivät käyneet toteen."
Hakekaa läpi taivaat ja maat ja mainitkaa minulle joku mustempi teko kuin isänmaansa kavallus!" "Kavallus!" kertasi Sipo kavahtaen, ja hänen kulmakarvansa lähenivät toisiaan. Hän tyyntyi pian ja lausui vakavasti: "Sinä olet nuori, ymmärrän kyllä tunteesi.
Niin, taivaat, kukat, suutelot, ne vaan oi' aino'ina lempimaina meille, Maan murheista ei tietty milloinkaan, Ja pitk' oi' askel vielä tuonen teille. Mut kuinka kävi! Aatos siivet sai, Ma käydä tahdoin itse taivaan koissa; Mut ystävä sai tuosta kaimon kai, Ja siitä saakk' on ihanteeni poissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät