Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Joka haluaa vehnäistä kakkua, sen täytyy odottaa jauhamista. TROILUS. Enkö minä ole odottanut? PANDARUS. Niin, jauhamista; mutta täytyy myöskin odottaa seulomista. TROILUS. Enkö ole odottanut? PANDARUS. Niin, seulomista; mutta täytyy vielä odottaa taikinan nousemista. TROILUS. Lakkaamatta olen odottanut.
Tultuaan kerran matkaltaan kiirehti hän ystävänsä Keralan Fiinan luo ja punastuksissaan vapisten kertoi: "Sinä et tiedä sitä mitä minä tiedän." "Mitäpä sinä enintä tiedät?" sanoi Fiina leikillisesti ja keskeytti taikinan alustuksen mitä oli kaksin käsin alustamassa. "Tiedän sen, että tuon rovastin suhde Jahtirannan Kaisaan ei ole oikea." "Niinkö luulet?" "En luule, vaan tiedän."
Taikinan kohoaminen riippuu suuresti ilman lämpömäärästä." "Tuosta kaikesta en tiedä paljon mitään", sanoi Maria. En ole koskaan ottanut siitä selvää, en koskaan leiponut kotona; se näytti minusta aina niin yksinkertaiselta toimelta, sekoitettiin hiivaa ja jauhoa ja vastattiin taikina. Meidän leipämme täällä kotona oli aina niin hyvää."
Tee taikina mahdollisimman kauniiksi." "Mieluisasti saat multa aineet, kuin vaan sanot mitä kalaa tahdot siihen." "Kalan aijon pyytää kuivalla maalla", vastasi mies liukkasti naurahtaen. Uunin ja taikinan valmistuttua kaasi mies itse taikinan leipoma-pöydälle. Eukkonsa kummastukseksi ja kauhuksi väänsi hän sitte vanhalta kissalta niskat nurin ja leipoi sen nahkoinensa kannuinensa kukkoon.
Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee. Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa.
Silloin tällöin työtänsä keskeyttäen, katseli isä hymysuin rauhallisesti lepääviä lapsukaisiaan ja onnellisen äidin kasvot heijastivat samaa, kentiesi vieläkin syvällisempää iloa. Se ja vielä toinenkin päivä kului tyynesti ja hiljaisesti loppuun. Vanha Leena pani taikinan juuren, leipoi selvää leipää ja katsoi muutoinkin taloutta.
Nytkin mamma lähetti lainaamaan ihan suotta, syyttä, pakotta! ELVIRA. Pitikö minun sitten ottaa epäkohteliaasti vastaan semmoista vierasta kun insenöörskä Telje on? Niinkö? Aina minä kaikki huonosti teen se on sama jos istun tahi seison muut saavat surutta elää! Minä yksin olen syntisäkki, maalitaulu. STELLA. Ei, paras on että rupean panemaan taikinan juurta joululeivoksia varten.
Sitten oli pitkän tuokion ääneti, näkyi miettivän, vaan sitten hän painavalla tavalla sanoi: "On kirjoitettukin ja totta se onkin, että vähä hapattaa suuren taikinan... Hyvin ymmärrän, että tämän seurakunnan kansa ei ole hallittava lailla ja lain voimalla, vaan se on hallittava teoilla."
Ei siinä suurempaa konstia ollut, mutta eivätpäs vaan kaikki saaneet syntymään. Milloin polttivat, milloin laittoivat taikinan liian sakeaksi, milloin taas tekivät jonkun muun vian. Mutta Anna Sohvilta se aina lykästi.
Sanoin ettemme saata syödä sellaista leipää, että se on kauheata. Rob sanoo ruuansulatuksensa pilaantuvan siitä. Mutta sittenkin on leipä aivan samanlaista; luulin sitä vain kiusanteoksi." "Mutta", sanoin, "noitten yleisten ohjeitten sijaan, tulisi sinun ottaa selvä hänen menettelytavastaan ja tarkastaa missä vika on onko hiiva huonoa, vai antaako hän taikinan kohota liiaksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät