Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ne ystävät ja herrat, jotka eivät olleet tahtoneet jättää Klairon'ia ennen, kuin olisivat sen voineet tehdä siinä iloisessa vakuutuksessa, että hän oli pelastettu ja jälleen vironnut eloon, tahtoivat nyt lähteä ja sanoa jää-hyväiset Klairon'ille.
Taisi käydä kateeksi niiden, kun ei itsellään ollut ... olisivat kai ne saaneet, jos olisivat tahtoneet ... saahan niitä kelloja vaikka kuka kellosepän puodista... Tuolla niitä nyt tuleekin! Martti meni heitä vastaan ja rupesi seisahtumaan heidän kohdallansa. »Paljonko on kellosi, Martti'» kysyivät ne taas ja mennä reuhkasivat nauraen ohitse... Niinpähän on! ... kateeksipahan käy!
Niin, näeppäs, oli muutamia vanhoja kapteeneja, jotka eivät tahtoneet ottaa eroa ja elää eläkerahalla, sillä se on vähempi, eivätkä he voi nähdä nälkää vanhoilla päivillänsä, ja sitten, sanoo äiti, valitsevat he ennen sen, ett'eivät he te'e mitään ja antavat luutnanttien tehdä palveluksen, kuin että he kuolisivat nälkään ... ja sitä ei voi kukaan ihmetellä.
Sitten hän lisäsi: Olemme useita kertoja kohdanneet herra de Lamare'n, joka on kertonut meille teidän olevan sairaan. Emme ole tahtoneet enää viivytellä käydäksemme naapureina, näin aivan kursailematta, teitä tervehtimässä. Niinkuin näette tulimme ratsain. Muutoin oli minulla toissa päivänä ilo saada vastaan ottaa kotiimme äitinne rouva paronitar ja herra paroni.
Miina oli ollut poissa kotoa melkein kaksi vuotta. Hän oli hidas kirjeiden kirjoittaja ja kotiväki tiesi hänestä kovin vähän. Alussa hän kertoi joka viikko panevansa rahaa säästöön postisäästöpankkikirjaansa, mutta sitten hän rupesi valittamaan, etteivät rahat tahtoneet riittää hänen menoihinsa.
Nyt nämä siteet eivät olleet sen lujempia kuin että Aini ne katkoi ja riisti itsensä vapaaksi. Niin, hän mahtoi sitte koettaa tätä uutta vapautta, kun kerran hänen mielensä teki pois, niin he eivät tahtoneet häntä pidättää. Kyllä he tarkoittivat hänen parastaan ja hänen onneaan, vaikka he olisivat toivoneet hänen löytävän sen omassa kodissaan.
Heidän ystävänsä Bömissä eivät kuitenkaan tahtoneet herjetä uskomasta, mitä he olivat oppineet näiltä miehiltä, vaikka he olivat nähneet, mikä lopuksi tuli. Minusta tämä ei ollut kummallista, sillä varsin työläs on todellakin uskoa, mitä pitää uskoa, enkä minä ymmärrä, että edes polttamisen pelko auttaisi siinä mitään; vaikka se kyllä voisi saada ihmiset vaikenemaan.
Kalle herra matkusti Helsinkiin opintojansa jatkamaan ja oppineeksi sukeutumaan. Mutta oikeata oppinutta ei hänestä koskaan tullut. Kirjoja hän kyllä lueksi liiaksikin ja itsekin kynää käytteli Osakunnan sanomiin pieniä runonpätkiä kirjotellen, mutta niitäkään eivät tahtoneet kaikki ymmärtää.
Hänen seurassaan oli kaksi miestä. Nämä puhua pörisivät hyvin epäselvästi, sekoittaen puheesensa aina kirouksia, eivätkä tahtoneet päästää isää pois. Liikkeelle hän koetti kumminkin lähteä, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Erään kadun kolkassa oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: "ravintola"; tuo sana näkyi niin selvästi lyhdyn valossa.
Eikä tahtoneet papat ja mammatkaan jälkeen jäädä, vaan puhkuen ja puhaltaen kokivat perässä pysytellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät