United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herranen aika sentään, että hän vihdoin taas on kotona! Mutta missä hän nyt sitte on? Joko läksi kylään? Ihmeellistä, ett'ei tullut vastaani! Kas kuinka erinomaisen kaunis lipas! Tämän toi Taavi varmaan mukanansa? Ehkä hän on sen itse tehnytkin? AINA. Kyllä kai hän sen lienee tuonut mukanansa. KALLEN-LEENA. Onko hän sen itse tehnytkin? Katsoppas vaan kuinka hienon hieno se on!
"Voi Taavi!" hän huudahti surkealla äänellä, "vie äiti ja minut pois tästä paikasta; minä en tahdo enää elää raiviolla. Sinä olet surmanut sen vanhan elämän, jota minä rakastin," Ja hän puhkesi myrskyiseen itkuun. Taavi odotti, kunnes hän oli tyyntynyt. Sitten hän sanoi: "Jos minä olen sinun elämäsi muuttanut, Miranda, niin olet sinäkin hiukan muuttanut minun elämääni.
TAAVI. Hänellä ei ollut mitään oikeutta soimata minua syntymäkodissani! EM
TAAVI (vaipuu nojatuoliin).
"No minä sitten koetan sinun tohtoroimisiasi, Taavi", hän sanoi verkkaan. "Minä koetan sitä kunnolla. Mutta kun kerran olet hommassa, niin miks'et paista itsellesikin? Oletko pannut suolaa pannuun? Ja tässä on ripponen pippuria."
Taavi oli vihannut velipuoltaan jo aikoja näin kuvasi Varmanen tämän tapauksen mielessään ja jolloinkulloin aatellut, eiköhän olisi parasta saattaa maailmasta mies, mistä ei ollut muuta kuin harmia ja vahinkoa hänelle ja hänen vanhemmillensa. Sopivaa tilaisuutta kuitenkaan ei ollut sattunut, päivä päivältä kävi Jooseppi kelvottomammaksi, päivä päivältä yltyi Taavin viha.
Eräs vaimo todisti kuulleensa Taavin sanovan vanhemmilleen Joosepista: "ehk'ei tuo enää kauvan elä meidän vastuksenamme". Entinen Hannulan renki, Topias Humper, todisti nähneensä miten Taavi, kerran linnustamassa ollessaan, oli yrittänyt tähdätä Jooseppiin, joka kulki vähän matkan päässä metsikössä, vaan oivallettuansa todistajan oli Taavi sukkelaan laskenut pyssynsä alas ja kääntynyt toisaalle päin.
Omatunto ei enää soimannut häntä yhtä ankarasti, kun hän huomasi, ettei hänen hetkellinen kiintymyksensä vieraaseen ollut aivan auttamattomasti rikkonut suhdetta vanhaan ystävään. Taavi oli matkalla kyliin järjestääkseen eräitä raha-asioita ja nahkain myyntiä. Huolimatta Kirstin vierasvaraisista vastasyistä hän piti päänsä ja lähti matkaan heti aamiaisen jälkeen.
Sanoinhan sinulle äsken, että minulla on tärkeä asia Taaville. Salli minun puhua hetkinen hänen kanssansa kahden kesken. TAAVI. Puhu vaan puhuttavasi sisareni kuullen. ELLI. En ... en... Lähde Aina ... äitisi kamariin. Me, veljeni ja minä, emme pidä salaisuuksia keskenämme... ELLI. Vaikka ette ... lähde kuitenkin.
Ensimmäiset sisään-kutsutut todistajat olivat ne samat, jotka jo nimismiehelle olivat ilmoittaneet todistuksensa. Heidän kertomuksensa tiedämme, uutta ei ollut paljon. Taavi Hannulaa oli aina pidetty nuhteettomana nuorukaisena; kuitenkaan ei voitu kieltää, että hän monessa tilaisuudessa aivan ilmeisesti oli näyttänyt vihaavansa vainajaa.