Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Viimein menehtyi sairas tautiinsa ja kuoli joulukuun kolmantenatoista päivänä. Silloin selkeni, minkä tähden hengenvakuutus häntä niin tuskastutti hänen viimeisinä elonpäivinään. Tietäkää, hän oli myynyt hengenvakuutuskirjeensä muutamasta taalerista ja siten jättänyt vaimonsa ja lapsensa katkerimman surun ja hädän omaksi.
Mitäs minä muka ladolla teen, kun ei minulla ole kuitenkaan mitään siihen panna; hän maksaa siitä hyvästi, viidestä tai kymmenestä taalerista ei hänen muka tarvitse lukua pitää, ja silloin helisteli hän rahoja taskussaan! Kuolema ja kirous! pitääkö semmoista kärsiä? Onko sentähden vanhaksi tultu, että antaisi semmoisen roistojoukon itseään opettaa, jonka ennen pisti nuoriin ja lukon taa?
Muskotti oli viiniä, jota hänellä oli tapana itse laittaa rommista, sokerista, kanelista ja karviaismarjamehusta sekotettuna tarpeelliseen määrään vettä ja jota hän myi taalerista pullon schrandenilaisille. Hän mainitsi kaksi pulloa sentähden, ettei vieraitten mieleen juolahtaisi jakaa kaksittain pulloa keskenään. Tarjoiluhuoneessa syntyi syvä hiljaisuus.
Sillä kertaa puhui neuvos Heimberger täyttä totta. Hän oli sangen tarkasti lukenut vakuutusyhtiön osoitteen ja eri vakuutustavoista, joita yhtiö tarjosi, valinnut sen, joka näkyi parhaiten sopivan hänen oloihinsa. Hän päätti vakuuttaa henkensä kahdesta tuhannesta taalerista rouvansa ja poikansa hyväksi, mikä summa maksettaisiin heille hänen kuolemansa jälkeen.
Ensinmainittujen joukkoon kuului neuvos Heimberger, joka innokkaasti ja lämpimästi kiitti niiden siunattua hyötyä ja viimein mainitsi samana päivänä ryhtyneensä tarpeellisiin toimiin vakuuttaaksensa henkensä kahdesta tuhannesta taalerista.
"Minä kerron ainoastaan yhden tapauksen, joka nykyään tapahtui 'Iduna' yhtiössä! Kuulkaa siis! Syyskuussa vuonna 1855 vakuutti eräs värjäri nimi ei kuulu asiaan ja sallikaa minun hänen perheensä tähden salata se henkensä Iduna yhtiössä kahdestatoista sadasta taalerista, jotka hänen kuolemansa jälkeen olisivat maksettavat hänen perillisillensä.
Minä olen myynyt kaavasi Englannissa 20000 taalerista tämä vaiheseteli kuuluu sinulle! Se on vähäinen palkinto työstäsi ja herra von Mahlow ei tule sinulta minuuttiakaan pidättämään sitä rahan-summaa. Minulla on vaan yksi ehto vaan yksi rukous teille, herra von Mahlow! ERNST. Antakaa tyttärenne käsi minulle! EMILIA. Isä, velka, jonka tähden aivotte uhrata minut, on maksettu!
Mutta hengenvakuutus yhtiöt tekevät ja voivat tehdä sen, juuri sentähden, että yhdistys tekee vahvaksi. Jos te tänään vakuuttaisitte henkenne tuhannesta taalerista ja viikon perästä kuolisitte halvaukseen, niin mitä yhtiö voittaisi teidän vakuutuksestanne?
Nopein, jäntevin askelin riensi hän eteenpäin seisahtumatta, ennenkuin oli saapunut komean kartanon eteen, jonka etupuolella oli suuri osoitetaulu ja siinä kultakirjaimilla luettava: "Lontoolaisen hengenvakuutusyhtiön toimisto". Siihen taloon astui hän sisään, pyysi puhutella asiamiestä ja ilmoitti hänelle tahtovansa vakuuttaa henkensä muutamasta tuhannesta taalerista yhtiössä.
Monesti on juuri niin, kuin olisivat ihmiset sokeat. Mieleeni muistuu juuri eräs sellainen tapaus. Eräs kauppias Chemnits'issä kutsukaamme hänet Beckeriksi vakuutti kesäkuun alussa vuonna 1855 henkensä viidestätoista sadasta taalerista, jotka olisivat maksettavat jos hän kuolisi seuraavan vuoden kuluessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät