United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
He kulkivat mäkiä ylös ja alas, ja kukin ihmetteli itsekseen, ettei metsästä loppua tullut. Vihdoin heitä pelästytti ratiseva ääni, jonka he kuulivat päänsä päältä. Mitä se on? Meeri katsoi äkkiä taaksensa. Se on valkea sanoi hän hiljaa tuuli on varmaankin kääntynyt, taikka ehkä me olemme pyörineet ympäri. Eksyneet me ainakin olemme ja kulovalkea on kintereillämme.
Katso taakses, sanoi Hinkki. Ja kun kapteeni kääntyi katsomaan taaksensa, osotti veneen kokka kohti merestä nousevaa, harmaista kivistä muurattua pitkää ikkunatonta linnanseinää, joka kaikkinensa kuvastui meren pintaan.
Seuratkaa minua, kreivittären huoneet tuolla ylhäällä ovat toki onneksi pihalle päin. Mustapukuinen nainen seurasi häntä. Mutta vielä portilla katsahti hän taaksensa ja virkahti ikäänkuin ajatuksissaan: Kummallinen mies! Tahtoisin kuitenkin mielelläni saada itse kiittää häntä.
Sillä tultuansa erään tasangon ylitse, jossa puut olivat harvemmassa, katsahti Helena taaksensa ja luuli huomaavansa jotakin liikkuvaa kaukaisten puiden takana. Kun he aamulla jo olivat nähneet useita kenguruita, ei hän alussa siitä lukua pitänyt. Mutta esine tuli yhä likemmäksi, ja kun hän huomautti kumppaniansa siitä, tunsi tämä ensimäisellä silmäyksellä asukkaan, joka heitä seurasi.
Juhana kuuli kirveen ääntä ja katsahti sinne päin. Nopeasti ja kursailematta poikkesi hän tieltä, saapui Katrin hakkuupaikalle ja hiipi hänen taaksensa. "Katri!" sanoi hän kauniilla, hiljaisella äänellä, ett'ei tyttö peljästyisi; sillä mistäpä Juhana arvasi, että Katri oli kuullut hänen tulonsa. Katri kääntyi tulijaan päin, ollen muka hämmästyvinään. Tietysti hän kuitenkin kohteliaasti tervehti.
Kaikki olivat säikäyksissä ja neuvottomina. Sattuiko Maria, uskalsi Koivulan Risto vihdoin häneltä kysyä. Ei, oli Marin lyhyt vastaus. Pois hän sitten läksi Keinumäeltä taaksensa katsomatta. Kunnahalta katseli Halkipohjan nuoriso mustatukkaista, sinihameista impeä, hän kun riensi helevän vihreää oras-vainion syrjää kotiansa kohti. Totisena oli erittäin Koivulan Risto.
Heikki pysähtyi, kääntyi taaksensa ja näki ihmeekseen, että koko jumalinen Veneh'oja pirun palvelijalta vastausta janoo. Katsotaan! hän huusi ja hänen rintaansa paisutti jälleen väkevän uhman lieska niinkuin koska hän vuorella päänsä ylitse kirvestä heilutteli ja sen taivaankanteen sinkautti. Sitten ei enää kertaakaan taaksensa katsahtanut.
Et, ja niin sinä suutut kauhiasti sille, joka sinun viisaustyösi Beliaalista eteesi nostaa ja sinut Vipusen vatsaan jälillesi johtaa, sillä ei syöttöhärkä, se oma usko, jotas elätät, omiansa hyväksy, vaan parempaa hän tahtoo, ja siksi ei hän suopeasilmäisesti taaksensa katso, sillä hänen sieraimensa ovat ylpiät ja niinkuin suuren kuninkaan sieraimet ne ovat.
Elsan kertomus. Tammikuun 23 p. Nyt on liiankin selvä, mistä syystä Fritz ei katsonut taaksensa, kun hän astui katua alaspäin. Hän ajatteli, että hän olisi katsonut taaksensa Jumalan valtakunnasta. Luostari on siis Jumalan valtakunta, ja me olemme mailma! isä, äiti, veljet, sisaret, ystävät, koti, ne ovat mailma! Minä en ymmärrä sitä koskaan.
Kuinka hän kerran vielä seisahtuu, katsoo taaksensa ja juoksee Agnesin luo ja antaa Agnesille, ennen kaikkia muita, viimeiset suudelmansa ja hyvästijättönsä. Me ajamme pois yhdessä, ja minä herään unelmastani. Vihdoin uskon sitä todeksi. Se on kallis, kallis pikku vaimoni, joka on vieressäni ja jota niin hellästi rakastan! "Oletko onnellinen nyt, sinä tyhmä poika?" sanoo Dora.