Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Aamutuuli toi hänen korviinsa ison kaupungin heräävää töminää ja siihen lakahtuivat ikuiseksi ajaksi kuulumattomiin kadonneen pojankin askeleet. Maata ja vettä myöten. Prairie. Lokakuun päivä alkoi mennä mailleen.
Kuuletko, jo tulee heinäaika, täytyy pyhäksi lähettää akat kitkemään, sanoi laiha mies ryysyisessä kauhtanassa. Muutoin menevät viikatteet pilalle. Kirjoita vaan alle muka, jatkoi pörhöpartainen, arvostellen yhä herran puhetta, mene sinne kirjoittamaan, kyllä se elävältä sinut nielee. Se on selvä, vastasi äijä. Eivätkä he enää mitään puhuneet. Kuului vaan hevosenjalkain töminää soraiselta tieltä.
Tarvitaan sitä jalkojen töminää ja oven läiskämistäkin, eikö niin? Toini hymyili. Hänen ajatuksensa luistivat kauaksi luo hiljaisuuden ihailijan ja ystävän. Olettehan te oikeassa tavallaan. Mutta asialla on toinenkin puoli. Niin, ja riippuu siitä, mitä puolta mieluummin katselee. Mutta riippuu asia siitäkin, mitä milloinkin paremmin tarvitaan.
Ja samallapa alkoi myöskin kuulua käsien hakkausta ja jalkojen töminää, sekä huutoja: pois, pois! Aarnio odotteli levollisena, siksi kunnes melu taukosi, uudelleen alottaen, kun ei mitään olisi tapahtunut. Tyytyväisyyden hymy laskeutui nyt niiden harvojen kasvoille, jotka olivat esitystä siihen todellisesti syventyneinä seuranneet.
Tultuansa aholle laittausi vihollinen muutamanlaiseen tappelujärjestykseen ja niin marssivat reippaasti kylää kohden, pitämättä minkäänlaista töminää, ettei kylänväki huomaisi mitään ja rientäisi karjoineen ja muine tavaroinen pakoon metsiin, sillä mitään vastarintaa kylän puolelta vihollinen suurine joukkoineen ei vähääkään peljännyt.
Puoli-kahdentoista aikaan kuului kulkusten kilinää sekä hevosten ja rekien töminää everstin talon edustalta. Kello 12 oli kaikki ihan hiljaista sekä ulkona että sisällä. "Kohta kaikki lepäävät makeassa unessa", ajattelin minä ja rupesin vähitellen itse tulemaan kovin uniseksi.
Menkää tupaani. Kuulen hevosten kavioiden töminää, ja ne tuovat teille teidän rauhanne päivät. Herrat laskeutuivat alas ratsujensa selästä ja tarkastelivat uutta tupaa. He olivat vaiti ja totisia: valtakunnat ja sydämet kapinoivat. Kun he olivat työtä tarkastaneet, menivät he hetkeksi pakinoimaan vanhuksen kanssa, niinkuin heidän tapansa oli melkein joka päivä.
Kaikilla oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellä täällä oli joku värillisessä puvussa. Nämät olivat nimittäin miehiänsä seuraavat vaimot lapsineen. Kulkue täytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeää töminää, puhelua, joskus naurua. Käänteessä Maslova näki vihollisensa Botshkovan vihaiset kasvot. Tämä kulki edellä ja Maslova osoitti hänet Fedosjalle.
Juuri kun hän astui portaille, kuului nelistä ajavan hevosväen töminää, eikä kulunutkaan monta minuuttia ennenkuin kasakkajoukko tuli mitä hurjinta vauhtia pohjoisesta päin, kiiti kuin tuulispää Härilän keskievarin ohitse ja katosi etelään päin.
Silloin kuului omituista töminää, ja kun käännyin katsomaan pitkin tietä, joka vainion läpi kulkien hävisi viidakkoon, tuprahti sieltä yht'äkkiä näkyviin ankara pölypilvi, minkä keskellä hulmusi hevosten harjoja ja välähteli pitkävartisia piikkejä.
Päivän Sana
Muut Etsivät