Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ei ole tainnut kuulua sinne Helsinkiin asti Paavo Ruotsalaisen maine. On se siellä käynyt monet kerrat, ja oli se siellä tänäkin kevännä. Olinhan tuolla minäkin toverinaan, kun lähtemään pyysi. Oletteko ollut Helsingissä? Nuorten miesten silmät repesivät suuriksi, ja he pysähtyivät pihamaalle hänen eteensä. Viikko on siitä, kun palattiin.
Everstiluutnantti ei ollut paluumatkallaan ehtinyt kovin pitkälle, kun hänen vastaansa tuli tavalliset kyytirattaat, semmoinen hevonen edessä, jotka tänäkin päivänä kyytikonien nimellä ovat tavallansa surullisesti mainioita. Näissä ylenmäärin kehnoissa ajoneuvoissa matkusti kaksi henkilöä.
Sen otto on niin jykevä, että sanoisin olevan pohjassa, jos se ei samassa liikahtaisi ja vapa vavahtaisi ja rulla räjähtäisi kuin jänisräikkä. Onkin oikein jättiläishauki, pyrstöstä päättäen. Se on kymmenen, on sadan lohen arvoinen, joka varmaan on hävittänyt tänäkin yhtenä kesänä mullosia enemmän kuin minä heitä koko elämässäni. Voipi olla ainakin viisikiloinen.
Suureen kartanoon muutti ensin se vanha herra ja sitte Ahasverus ja Ester, joista nyt oli tullut herra ja rouva; mutta mummo ei tahtonut muuttaa, hän mieluisemmin asui vanhassa tuvassaan, jossa nyt olikin paljon lämpimämpää, parempaa ja mukavampaa kuin ennen. Siellä he kaikki elivät hyvin onnellisina ja elävät vielä tänäkin päivänä.
Ja sen hän olikin rehellisesti ansainnut, sillä jollei hän olisi saanut verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeä palvelemaan itseänsä, niin olisi kai nuori kuningas vielä tänäkin päivänä saanut istua kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa. EP
Nyt istui hän pienessä huoneessaan työ käsissä, mutta neula lepäsi, ja hänen katseensa osoitti, etteivät hänen ajatuksensa nyt olleet työssänsä. Silloin tuli Kaarle sisälle ja hänen kätensä alkoi koneellisesti silloin tällöin ompelemaan tikin. "Kas tämäpä ahkeruutta, vielä tänäkin päivänä neulot," sanoi Kaarle tavallisella hienolla kohteliaisuudellansa. Sesilia hymyili heikosti.
Tämä kello on olemassa tänäkin päivänä Ampialan mäellä ja tätä nimitetään nyt "ryssän kelloksi," sillä todellakin tätä ryssät soittivat, siten antaakseen kutsumuksen toisaalla oleville tovereilleen. Tämä on kiintonaisella kalliolla oleva, alaspäin kupea kivilevy, ja tämä, miehen lyömällä alimaiseen kiveen, antaa semmoisen jyrinän, että sen sanotaan, hyvin onnistuneena, kuuluvan penikulman matkaa.
Pojat olivat arvelleet karhun olevan kiven takana. Jäniksen nähdessään molemmat purskahtivat nauruun. "Olipa se komea karhu", sanoi Antti, "mutta kaikissa tapauksissa se on onnen merkki, että saa jäniksen ampumatta ja vaivaa näkemättä, ja tämän tunturin minä ristin Jänistunturiksi." Ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
Mutta yhä toivottomampana hän palasi. "Ei voi, hyvä veli, aivan totisesti ei nyt voi! Ei muuta kuin uudistaa entisiä. Helsingistä tulee myötäänsä kovia kirjeitä, eikä ole rahaa. Ihmiset ottavat ulos kaikki talletuksensa olisitpas nähnyt sitä vilskettä tänäkin päivänä! Ei, ei voi mitenkään, ei millään tavalla. Nimiä vastaan ei ole mitään, mutta kun ei voi! Anna nyt, hyvä veli, anteeksi!"
Luulletikin näkyvät sinervät ja sormensijat vielä tänäkin hetkenä pojan korvissa ja silmien alla. Käpälämäkeen sitten rahoineen sen vilkkinän kanssa. Josu perästä itkien, huutaen apua ja poliisia. Mihinkä poika, pikkanen taatiainen, pitkän ryövärin jälessä pääsi? Ei mihinkään, ei kuhunkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät