Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Taavi puhui kylmästi, uhmaten; ja hänen äänessään oli isännöivä sävy, joka lannisti neitosta. Ja Miranda lisäksi hämmästyi. Hänen kasvonsa punastuivat vielä tummemmiksi, mutta hän loi alas silmänsä. "Minä olisin vienyt ne kotiin ja kesyttänyt ne", vastasi hän vallan nöyrästi. Taavin jyrkkä ilme lauhtui. "Sinä et millään olisi voinut niitä elättää. Ne olivat liian nuoret, pikkuista liian nuoret.
Ensimmäinen metsästä tuleva voi nähdä sen, ja voidaan kohta saattaa Joosepin kuolema yhteyteen Taavin tämäniltaisen poissaolon kanssa, Paras on, että Jooseppia ensin joku päivä kaivataan, sitten toisena haetaan ja viimein löydetään ja luullaan kuoliaaksi pudonneeksi.
Jälleen piilevä kansa hommaili omia hommiaan hänen läheisyytensä turvallisessa rauhassa; jälleen hän oikean hurmauksen valtaamana iloitsi näkönsä ihmeteltävästä hienoudesta; jälleen hän oli varma katseensa tehosta. Mutta näin oli vain Taavin käyntien väliajoilla. Kun Taavi oli raiviolla, niin oli kaikki toisin. Hän ei enää missään asiassa ollut varma itsestään.
Ja seuraus tästä järkevyydestä oli, että Miranda sinä iltana levolle mennessään tunsi palon tapaista sydämessään. Se että Taavi oli tullut ilman pyssyä, oli hänen vaikutuksensa suoranaista tunnustamista ja se jossain määrin korjasi Taavin kamalaa ehdotusta, että äiti saastuttaisi suunsa lihalla.
Siinä on todistuksien sarja Taavia vastaan, vankka kyllä, se täytyy myöntää; ja vastapainona vaan näennäisesti epävakainen ja uskomaton puolustus. Mutta nyt on yhden lenkin irtautuminen saanut koko sarjan hajallensa ja samalla nostanut Taavin luonteen sen ansaittuun arvoon. Ansaittuun, sanoin todella!
Taavi ja Jooseppi vihasivat toinen toistaan; Taaville sattui tilaisuus saada Jooseppi pois tästä maailmasta; kaksi henkeä päättivät nähneensä molemmat yhdessä kalliolla, yksi taas oli kuullut kuolin-huudon, ja kohta jälkeenpäin tavattiinkin Taavi velipuolensa ruumiin vieressä; lääkärin kirja katsoo luultavaksi Joosepin kuolleen murhaajan käden kautta, ja kivikossa löytyikin verinen kirves, ja se oli Taavin.
Jumala on vanhurskas Jumala, Hän kurittaa meitä, vaan ei Hän hyljää", niin lohdutti Timo aina, silloinkin kun oma luottamuksensa järkkyi, kun päivä meni, toinen tuli odotuksessa, että jotakin tulisi ilmi, mikä voisi pelastaa Taavin, vaan pelastajasta ei tullut tietoa mitään. Näin olivat nämä vanhat yhäti toivon ja pelon vaiheilla.
Taavia mainittiin niiden seutujen parhaaksi tarkkampujaksi; mutta Miranda ei vähääkään huomannut sitä taitoa, jota hän oli tässä osottanut. Mirandan mielestä oli ampuminen luonnollisestikin sama asia kuin osaaminen ja osaaminen sama kuin tappaminen. Taavin ensi laukaus oli tappanut. Eläin makasi jo liikkumatonna.
Mutta vaikka se oli vihainen ja voimakas, niin olisi sen kuitenkin käynyt huonosti, ellei samalla naarasilves olisi laukannut mäkeä alas ja vihaisesti äristen hypännyt hirvaan niskaan, sortaen sen polvilleen. "Ammu! ammu!" huuti Miranda ja hyppäsi syrjään Taavin rinnalta hänelle tilaa antaakseen. Mutta Taavin pyssy oli poskella, ennenkuin hän ennätti mitään sanoa.
Kauvan tinkaeli Hovilainen ylpeytensä kanssa, ennenkuin asian päätti. Omasta mielestään alensi hän itsensä suuresti ja tarjosi samalla suuren kunnian Hannulaisille, kun ehdotteli naimista Lydian ja Taavin välillä. Ja arvattava siis on hänen vihansa, kun mainittu tuuma meni myttyyn. Viha oli nyt kiihtynyt laveammalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät