Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Todistukset tässä asiassa Taavia vastaan näyttivät painavilta katsoen kaikki yhdessä ja ensimmäisessä sijassa, Taavin luonnetta ja entisyyttä vasta toisessa.
Se on hirven lihaa, puhdasta ja terveellistä hirven lihaa; ja minä nyt paikalla paistan teille tämän murean viipaleen, jota tässä leikkaan irti." Kirsti säikähti aivan suunniltaan. Mökissä oli lihan kielto ollut niin kauan voimassa ja kylläkin niin yleiseen tunnettu, se oli niin joka puolelta pönkitetty periaatteilla ja ennakkoluuloilla, että Taavin sanat hänestä melkein tuntuivat loukkaukselta.
Sillä siinä ei ole kyllä että minua nyt kuulustellaan sitten viedään vielä valalle. Nyt voisin olla kertomatta noita Taavin sanoja, vaikka kuinka minulta kyseltäisiin en sanoisi enempää kuin minkä tahdon sanoa. Mutta saisinko sittenkin, valan tehtyä oikeuden edessä, sanoa vaan minkä tahdon? Olisinko valapatturi, jos ilmaisisin yhtä ja salaisin toista?
Lakimies päätti varmasti, että Schyvall'in todistus yksinänsä ja aivan ehdotta oli saattava Taavin vapaaksi, vaan arveli mahdolliseksi, että virkateitten tunnettu pitkäveteisyys edentäisi itse vapautuksen hetken melkein tulevaan tiistakiin, jolloin toiset välikäräjät tässä asiassa olivat määrätyt pidettäviksi.
Se oli niin toista kuin vilkkaan ja uutteran Kirstin tapa oli ennen ollut. Miranda tietysti kääntyi Taavin puoleen, pyytäen hädässään neuvoa, kun Taavi seuraavan kerran saapui raiviolle. Neuvottelu tapahtui navetan lämpimässä hämärässä, jossa Taavi tapansa mukaan auttoi Mirandaa lypsämään, sillä välin kun Kirsti rakensi illallista. Nuori metsämies näytti vakavalta, vaikk'ei hämmästyneeltä.
Impeä kohtaan ei tarvinnut lämmittää Taavin sydäntä siellä paloi nyt tuli, jota hän kaikesta metsäläisjäykkyydestään huolimatta osasi hyvin huonosti salata ja se lämpeni lintujakin kohtaan ja niiden kautta metsän kaikkea turkiskansaa kohtaan, hänen katsellessaan tätä kaunista näkyä.
Taavin käynti on herättänyt minussa paljon vanhoja ajatuksia ja minä tahdon vähän muistella niitä. Minä luulin niiden jo vuosia takaperin kuolleen ja jääneen unhotukseen!" "Onko se varma, äiti, ettet ole sairas?" jatkoi Miranda, palaten epäröiden takaisin paikalleen. "On, lapseni, en minä ole sairas.
Hän sen vuoksi totteli Taavin käskyä ja odotti. Mutta oli toinen, joka ei odottanut. Emo oli kuullut pienokaisensa avunhuudon. Hurjalla kiireellä, vaikka ääneti, se pehmeitä sammalpatjoja loikki huutoa kohti. Se joutui näkemään saman, minkä Miranda ja Taavi näkivät. Mutta se ei pysähtynyt aprikoimaan tai punnitsemaan, tekikö nyt viisaasti vai eikö.
Pimeyden lumous sai kummankin kulkemaan henkeään pidätellen. He olivat kumpikin omituisen sähköisen tunteen ja odotuksen jännityksessä. Taavin sormet immen käsivarrella leväten väreilivät kumman suloisesti. Kerran kuului aivan heidän vierestään kuusen kuorta kapuavien kynsien rapinaa, ja sitten ylhäältä hehkui heitä kohti kaksi pientä valopistettä, jotka olivat aivan lähekkäin.
Ja tästä seurasi, että kun lokakuu tuli ja koko metsä kaikkialla oli täynnään varisevien lehtien äänetöntä elämää ja sinisen taivaankannen valo alkoi tutkia paikkoja, jotka olivat olleet siltä suljetut kaiken kesää, niin Miranda mielestään oli sangen varma päätöksessään; ja Taavin oli nyt taisteltava, ettei hänen sydämensä epätoivo pääsisi kasvoihin kovin selvään kuvastumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät