United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me sylemme kaivoon, vastasi Saku ja Vesa kysyi: Onko tämä teidän talo? On, nauroi poikanaskali. Entäs onko tämä kaivokin teidän? syventyi asiaan Otto. On te! myönsi pojan naskali ja innostui: Olenpa minäkin tylkenyt itän piippuun ja kittan tilmille. Kenenkäs sinä olet poika? oudostui jo Vesa. Itän. Isänkö...? Etkös sinä ole äidin? ihmetteli Otto.
Ne ovat muodostuneet varmaan niinkuin äidilläkin: ensin muistan olleen vaan tuskin huomattavan viivan; mutta se syventyi ja toisia tuli vuosien mukana viereen, kunnes ne vähitellen hänen harmaantuessaan muuttuivat vanhuuden siliämättömiksi rypyiksi. Ja yhtäkkiä vieraan vanhuksen kasvot kirkastuvat silmissäni.
Oo-on, liverti hymyilevä tyttönen pitkään ja lisäsi: Ja on minulla äitikin, mutta sitä pitää hieroa. Kenenkäs tyttö sinä olet? Antti Soinisen. Onkos teillä naurista? meni Juntus jo suoraan asiaan, mutta Helmi epäsi herttaisena: Ei ole... Mutta Pinnasella on iso huhta. Se oli ilosanoma. Tiedätkös sinä missä se on? syventyi jo Vesa.
Olin kauan aikaa ollut ainoa naiskuulija hänen luennoillaan, mutta eräänä päivänä ilmestyi sinne eräs amerikatar, joka harrasti taidetta yli kaiken ja sen jälkeen meillä oli tapana heti luennon päätyttyä mennä »Altes Museumiin» katsomaan juuri sen mestarin tekeleitä, josta luennossa oli ollut kysymys. Tämä näyttäytyi olevan hyvinkin hyödyllistä, sillä senkautta kaikki kuulemamme syventyi.
Mutta viimein heitti äiti jalkojaan hieromasta, heitti kätensä hermottomaksi helmaansa, nojasi hartiansa tuolin nojasinta vasten, syventyi taas ajatuksiinsa eikä näyttänyt huolivan mitään ympärillään olevasta maailmasta. Syvä hiljaisuus oli koko huoneessa.
Mutta tähän hänen rakkautensa Venäjän oloihin ei suinkaan rajoittunut vielä nytkään. Hän syventyi yhä edelleen kasakkain vaiherikkaaseen historiaan, josta, kuten tietty, sekä muut että hän itse ovat saaneet aiheita niin moneen jännittävään kuvaukseen.
Kirkkoherran rouva syventyi taas ajatuksiinsa; viimein herätti hänen niistä veli, joka kiivaasti kehoitti häntä pitkittämään kertomustansa. Kirkkoherran rouva alkoi taas. NELJ
Ja totta olikin Iisakki puhunut. Jo parin viikon päästä juoksivat piiat kylälle, ja renkipojat laulelivat rivoja rekilauluja metsään mennessään. Niin kuluivat viikot, ja talven pitkät pimeät alkoivat lyhetä. Iisakki istui etelänpuolisen ikkunan luona, kun päivä oli kirkkaimmillaan, ja lueskeli raamattua. Hän syventyi lukemiseensa niin, ettei kuullut, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Ja Iivanan puolesta hän ihan vahvisti: Tietysti siitä seuraa... Jokaisesta asiasta seuraa, sillä ... Luoja on sen armossaan niin säätänyt, että seuraa... Ukon oli pakko masentua, alistua. Se Annushka hän olikin niin verevä ja topakka muori. Hän syventyi työhönsä ja nyt jatkoi Iivana asiaansa, puhuen: Vot mitä seuraa... Nimestä tarkoitan...
Joukko alkoi syventyä kirjoihinsa, kirjatikulla niitä tihraillen. Jotkut tekivät salakujeita. Mestari syventyi suutarintyöhönsä, antaen toki opetusta Manasselle erittäin siinä i-asiassa. Hän selitti työnsä ohessa: »Ja sittä sie Manasse!» Hän kakisti kulkkunsa, sylkäsi ja selitti: »Sie ehi ii. Se on semmoinen lyhyt, paksu puustain, jotta se seisoo kuin yks tupakkapölökky!»