Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ingrid'in silmät lennähtivät Kuuselaan päin ja nyt huudahti hän yht'äkkiä: "No katsopas! Kaunikki on päässyt irti ja käyskentelee keskellä peltoa. Tuota ilkiötä! ja kello-kaula niinikään! Eipä hullumpaa: jo todellakin on aika lähteä laitumelle!" ja samalla kiiti hän mäen rinnettä alas jäähyväisiä lausumatta. Synnöve nousi heti. "Lähdetkö?" kysyi Thorbjörn.
"Voi ihmisiä, miten ovat huimapäisiä," sanoi äiti, ja Synnöve kyllä käsitti, ett'ei hän Ingrid'iä tarkoittanut; Synnöve olisi mielellään katkaissut, puheen siihen, mutta häneltä puuttui rohkeutta. "Sitä, joka ei luota ja turvaa Herraan, tapaa onnettomuus, koska hän vähin sitä varoo," pitkitti äiti. Ei Synnöve sanaa suustansa saanut.
Tuo Ingrid'iä syvään liikutti; mutta ennenkun hän sai sanaakaan sanoneeksi, puristettiin hänen kättänsä. "Jää hyvästi Ingrid! Nyt lähden takaisin." Ja hän kääntyi pikaisesti ovea kohden. "Olin unohtaa kirjeen," kuiskasi Ingrid. "Kirjeen?" kysyi Synnöve. Ingrid oli jo noussut vuoteeltaan, etsi paperia ja se kädessään lähestyi hän Synnöveä.
Guttorm Päiväkumpu vilkasi syrjään, mutta Karina heti seurasi Thorbjörn'in silmäin suuntaa; Synnöve, joka niinikään oli sitä pitänyt varalta, kääntyi Ingrid Kuuselan puoleen ja puristi hänen kättään ikäänkuin tervehdykseksi, ehkä hän jo kerran oli häntä tervehtänyt.
Sæmund häntä etsiskeli, taukosi siitä kumminkin, huomatessaan Ingrid'inkin poissa olevan. Sitten hän tiedusteli Päiväkumpulaisia, nämä joka talossa kyselivät Synnöveä, jota ei kenkään niin vilahdukseltakaan ollut nähnyt. Silloin kumpaisetkin itsekseen ja lapsittansa lähtivät kotiinsa. Mutta Synnöve ja Ingrid olivat hyvän matkan päässä siitä. "Melkeinpä kadun, että sinua seurasin," sanoi edellinen.
Thorbjörn kietoi käsivartensa hänen varrellensa ja sulki hänen syliinsä. "Puhu vanhemmillesi," kuiskasi hän, "ja nähdä saat, että kaikki käy hyvin." "Käyköön sinun tahtosi mukaan," kuiskasi tyttö. "Minun tahtoni mukaan?" Silloin kääntyi Synnöve päin ja kietoi käsivartensa Thorbjörn'in kaulalle. "Josko sinä pitäisit minusta niin paljon kuin minä sinusta!" sanoi hän hartaasti hymyilyn yrityksellä.
Synnöve avasi suunsa ikäänkuin jotain sanoakseen, mutta jäi kumminkin äänettömäksi, alottaen uutta kerrosta kudelmassaan. "Kyllä Thorbjörn itsekin sinne ikävöi, siitä olen varma," pitkitti Ingrid, mutta huomasi heti tuhmia puhuneensa ja katsahti Synnöveen, joka hohtavin poskin kutoi taukoamatta.
Nyt he olivat lähellä kylän raittia; Ingrid, joka koko ajan oli ollut näkymättömissä, lähestyi samassa. "Nyt ette enää saa käydä yhdessä," sanoi hän. Thorbjörn säpsähti, tuo oli niin ihan odottamatonta: Synnöven mieli kävi myöskin vähän oudoksi. "Minulla olisi niin paljo sinulle sanomista," kuiskasi Thorbjörn. Synnöve veti suunsa hymyyn.
Tämän ajan kuluttua syntyi heille tyttö, jonka he nimittivät pojan mukaan; tämä oli ollut Syvert, ja tyttö kastettiin Synnöve'ksi, koska he eivät löytäneet Syvert'in mukaisempaa nimeä. Kun tyttö kasvoi suuremmaksi, sanoivat kaikki, ettei miesmuistiin niissä seuduin ollut kasvanut niin kaunista impeä kuin Synnöve Päiväkumpu.
Hän ojensi kätensä; mutta koska silmänsä olivat kyyneleitä täynnä, ei tyttö sitä huomannut, ja toinen veti sen takaisin. Viimein sanoi hän: "Sinä sen siis kuulit?" "Kuulin," vastasi Synnöve ja katsahti hymyellen Thorbjörn'iin; mutta silmissä kiilsi äskeistä useampi kyynel; nuorukainen ei tietänyt mitä tehdä ja sanoa; sentähden hän lausui: "Ehkä olen ollut kovin häijy." Tuo sanottiin aivan sävyisästi: tyttö loi silmänsä alas puoleksi toisaalle kääntyen: "
Päivän Sana
Muut Etsivät