Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Silloin ryhtyi Ingridkin oikein sydämen pohjasta tanssiin, laulaen: "Kummallisia lauluja rallattelet," lausui Synnöve, hereten tanssimasta. "En tiedä, mitä laulan; Thorbjörn on niitä lauleskellut." "Ne ovat Pentti-vangin virsiä," sanoi Synnöve, "kyllä ne tunnen." "Ovatko ne niitä?" kysäsi Ingrid vähän hämillänsä. Hän katsahti suoraa päätä eteensä, eikä mitään sen enempää sanonut.
"Onko hän minua kysynyt?" kuiskasi Synnöve. "Hän tuskin on sanaakaan puhunut." Ingrid muisti kirjettä, ja se alkoi hänen mieltänsä polttaa. "Eikö hän jaksa puhua?" "Tuota en varmaan tiedä hän ehkä miettii sitä enemmän." "Lukeeko hän?" "
"On kai," kuiskasi tyttö tuskin kuultavasti ja kääntyi toisaalle; he astuivat eteenpäin, mutta niin kauan kun Synnöve oli ääneti, ei Thorbjörn rohjennut häneen koskea, ei edes puhuakaan; mutta tuntui siltä, kuin hänen ruumiinsa olisi tasapainonsa kadottanut, ja hän oli vähällä kellahtaa kumoon.
Kerran, kun äiti ja Synnöve olivat maitohulikkoja pesemässä, tutkisteli äiti, keneen hän oikeastaan oli mieltynyt. Tämä tuli niin äkkiarvaamatta, että Synnöve punehtui. "Oletko kenellekään jonkinmoista lupausta antanut?" tiedusteli äiti uudestaan ja katsoi häneen vakaasti. "En", vastasi Synnöve. Eikä siitä asiasta sitten enää puhuttu.
"Eihän sinun nyt enää tarvitse sitä välttää, kun isä asiasta tietää," vastasi toinen. "Mutta hän ei kuitenkaan ole minun isäni," väitti Synnöve. "Kukapa tiesi?" sanoi Ingrid, ja sitten eivät he siitä asiasta enää mitään puhuneet. "Tässähän meidän piti odottaa," lausui Ingrid tien tehdessä suuren mutkan, ja heidän nyt ollessaan synkässä metsässä. "Hänen täytyi kiertää pitkältä," sanoi Synnöve.
Aiheesen käytiin samassa, ja siitä nousi kova huhu paikkakunnassa. Seuraavana sunnuntaina ei Thorbjörn'iä haluttanut lähteä kirkkoon; ensikerran, kun heidän piti lähteä papin luo, rupesi hän sairaaksi. Ingrid läksi sentähden yksin. Thorbjörn kysyi tytön kotiin tullessa, mitä Synnöve oli sanonut. "Ei mitään."
"Lieneekö hän kovinkin huonona?" kysyi hän. "Kyllähän sen käsität, tuo puukon haava kyljessä: sitä paitsi nyrkiteltiinkin häntä aika lailla." Synnöve tunsi punehtuvansa; heti kääntyi hän toisaalle, jott'ei äiti sitä älyäisi.
Thorbjörn tunsi uhkamielisyyden paisuvan povessaan, mutta silloin ryhtyi Synnöve toiselle ihan odottamattomaan toimeen; hän astui askeleen lähemmäksi, kumartui Thorbjörn'in puoleen ja katsoi häntä hymyten silmiin. "Oletko vihoissasi minulle?" Ja kun poika katsoi ylös, itki hän. "En," vastasi Thorbjörn punehtuen korvia myöten.
"Niin kanan kun et ole ripillä käynyt, olet poikanulikka vaan, ja minä voin sinua paremmin hallita!" sanoi isä. Niinpä sattui, että hän, Synnöve ja Ingrid yhtä aikaa kävivät rippikoulua. Synnöve oli myöskin odottanut kauan; hän oli viidentoista vuotinen, ja kuudennellatoistakin.
"Sitä tuskin minäkään käsitän," vastasi Ingrid, istuen entisessä asemassaan; "ehkä tanssi heitä mielyttää," lisäsi hän. Ei Synnöve siihen mitään vastannut. "Etkö milloinkaan ole tanssinut?" kysyi Ingrid. "En." "Pidätkö sen vääränä?" "Sitä en varmaan tiedä."
Päivän Sana
Muut Etsivät