United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lyhyt laki, oisi kohta ollut käsi turta, lysmynyt jo jalka, laahannehet maata valkohapset; yksin seisoi vanhus, korkeuteen silmän loi, kuin sinne katsoo silmä, kons' on maassa kaikki yötä synkkää. Kiitos olkoon! Silloin apu joutui; hän, tuo tullut, mistä metsän tuuli, Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, heihin iski, sorti sortajamme.
Nyt tässä silmänräpäyksessä, kun minä olen avaamassa sitä synkkää porttia, jonka takaa ei kukaan palaja, o, minä tältä käsikätteheltä voisin sulle sanoa, mitenkä sangen paljon min' olen rakastanut, mitenkä sangen paljon min' olen itkenyt sinua! Minulta kuoli veli nuorra; sinut valitsin minä hänen sijaansa.
En todellakaan pysy täällä kauvempaa, ja jos tahdotte minua täällä pidättää, niin pakenen tästä temppelistä, sillä muualla on valkoista ja mieluisaa, mutta täällä on synkkää ja kolkkoa." SEITSEM
Yht'äkkiä tunsi hän jotakin suurta, kaarevaa ja synkkää, jolla oli kohmuraiset käsivarret, leviävän edessään... Hän tunsi Hammernäs'in hongan se tuijotti vihaisesti ja ruskaen häneen ja puisteli ikivanhoja mahtavia lehtiänsä... Mitä enemmän hän siihen katsoi, sitä enemmän se muuttui hänen äitinsä raskaan vartalon kaltaiseksi, joka istui koukistuneena ja kumarruksissaan rahilla kädet sylissä.
Talv'illlat pitkät pesän loisteess' istu, Kuunnellen vanhan kansan taruja Surkeista ajoista, jo ammoisista; Ja ennenkuin teet hyvän yön, niin palkaks Mun säälittävä tarinani kerro Ja saata kuulijasi itkein lepoon; Hiiletkin tunnottomat säistävät Suruisen kieles synkkää sävellystä, Säälistä itkein tulen sammuksiin Ja surren tuhassa ja mustissansa Kuninkaan perinnäisen kukistusta.
Mutta tapahtui välistä, että nuo vääryyden vallat pistäytyivät myöskin sankarin omaan poveen ja löivät siellä synkkää, tuhoatuottavaa leikkiään. Silloin lakkasi Jaana heti itkemästä. Tämä ei ollut hänen mielestään mikään oikea murhenäytelmä. Hän tunsi itsensä pettyneeksi, tuli välinpitämättömäksi ja palasi kotiinsa pahantuulisena.
Luulen, että voisin rakastaa heitä kaikkia, tuota synkkää, umpimielistä miestä ja hänen rohkeata vaimoaan, tuota kaunista hienohipiäistä tyttöä, joka tuntuu niin kummasti joukkoon kuulumattomalta, ja rumaa, pientä Viljoa, isänsä uskollista seuralaista. En kuitenkaan tiedä, milloin voin mennä sinne.
Tuntia ennen auringonlaskua pysähtyi "suuri rautakanootti" noin viiden peninkulman matkan jälkeen oikeanpuolisella rannalla erään toisen Hatton & Cooksonin kauppapaikan sillan luona Metsäisellä niemellä. Kaksi tai kolme muuta portugalilaista makasiinia on aivan läheistössä ja muodostaa miellyttävän erotuksen synkkää mustaa mangrove-metsäistä perä-alaa vastaan.
Nyt ei se voi onnistumatta olla, mumisi hän sen tehtyänsä. Tyhmä poika tulee varmaan ehtoopuolella puistoon ja kun hän sillalle menee, niin se on hänen syynsä, jos hän veteen hukkuu kuin kissa! Terveydeksi olkoon! Tämän sanottuansa hän kiireesti palasi, kiipesi aidan yli, astui hevosen selkään ja ajoi yksin täyttä laukkaa pitkin synkkää metsää.
Tamma lähti juoksemaan alas harjulta, josta tie laskeutui alavaan korpeen. Se oli niin synkkää ja tuuheata kuusikkoa, ettei taivasta näkynyt. Sieltä täältä rihvain välitse joku tähtönen tuikahti. Sinä talvena oli iso lumitalvi, ja puut ja pensaat melkein kuin torkkuivat, latvat painuksissa lumen paljouden alla.