Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Pienokainen kehdossa oli tyyntynyt äitinsä wälityksestä ja katseli myhäillen isäänsä luottawasti silmiin ja eipä aikaakaan, niin oliwat kaikki Juhon elämän murheet poistuneet ja kaikki epätoiwon synkät haamut haihtuneet kuin sawu tuuleen.
Näyttipä siltä kuin olisi tahtonut palkita eilisen päivän ikävyyttä, pyyhkiä pois elämäni historiasta eilisen päivän synkät muistot ja sulostuttaa vaivaloista taivaltani. Ajatukseni olivat hyvin yksinkertaset, ruumis ja sielu oli väsynyt. Lyhviä ja horjuvia olivat askeleeni, joilla mittasin ystävällisen aamu-auringon valasemaa polkuani. Lintujen raikkaat, suloset nuotit virittivät sielussani eloa.
Pyhä on sankarin haaveiden hauta, vaikka ei ankarin taistelo auta, sankari murtuvi miekkansa kanssa, pelkuri turtuvi tuskahansa. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan. Tule nyt kurja tuomiolle! Niinkuin ruumihis rupaisen paimen nyt paloiksi lyöpi, siten sielus synkät pillat sieluasi raadelkohot armotta, alati, aina tuolla Tuonelan tuvilla!
Näitä katsellessa muistui piispan mieleen kuinka hän viisi vuotta takaperin näki tältä paikalta katsellessaan synkät pilviourut, jotka mahtavalla voimalla pakenivat pohjoista kohti jättämättä sentään jälelleen mitään puhdasta tietä, kuten nyt nuo pilvileiposet jättivät.
Vähitellen Robertin kuvakin sai toisellaisen leiman ... synkät, nuhtelevat kasvojen ilmeet katosivat, hymyily, jota hän oli tahtonut väkisin pusertaa esiin, heräsi jo itsestään, ja hän tunsi että menneisyyden erehdykset ja synnit nyt olivat sovitetut. Hänen koko elämässään alkoi siitä hetkestä saakka tapahtua täydellinen muutos.
Mérimée oli jo lapsuudestaan saakka ollut heikonlainen terveydeltään. Nuoruutensa parhaimpina päivinä ei hän juuri mitään sanottavasti kärsinyt, mutta jo 39 vuotiaana näemme hänen valittelevan spasmeja, pyörtymystä ja kauheaa päänkipua sekä pelkäävän joutuvansa pian Proserpinan vieraaksi. Säännöllisellä elämällään ja alituisilla virkistysmatkoillaan piti hän kuitenkin tautia loitompana, vaikka kyllä tuon tuostakin kärsi mitä hän nimitti "blue devils" ja "humeurs noires". Varsinkin syntymäpäivinä häntä nämä synkät mietteet näkyvät vaivanneen vanhemmaksi tultua, jos hän matkoillaan ollessa vielä oli pakotettu viettämään ne ypö yksin jossakin majatalossa. Niinpä tapasi hänet esim. syyskuussa 1852 virkamatkalla Moulins'issä ollessa sellainen "congestion cérébrale", että hän jo luuli viimeisen hetkensä tulleen. Ja silloin joutui hän mietiskelemään kuoleman mietteitä. "J'étais dans un état de prostration physique et moral qui me rendait la moindre excursion horriblement pénible. Je sentais bien quelque ennui de passer dans un monde inconnu; mais ce qui me semblait encore plus ennuyeux, c'était de faire de la résistance. C'est par cette résignation brute, je crois, qu'on quitte ce monde, non pas parce que le mal vous accable, mais parce qu'on est devenu indifférent
Kun hänen miehensä oli virkamies, luulee hän olevansa oikeutettu sanomaan meille tyhmyyksiä. Eikö se ole kauhistavaa, herra luutnantti, peräti kauhistavaa?" Kamreeri kiirehti tyttärensä luokse ja Hjalmar jäi niin muodoin yksinänsä. Hänen kasvonsa olivat silloin synkät, kuin taivas. Hän meni ikkunaan ja silmäili yli kadun.
Tääll' on karut kaskilouhet, Jylhät korvet, kovat työt, Tääll' on vilut talven viimat, Synkät syksyn hallayöt. Tääll' ei kestä kurja kansa Eikä viihdy vieras mies: Meistä vain on Suomi sorja, Meille lämmin on sen lies. Lämmin meille muistojamme, Taaton talvilies kun on; Senhän eessä kertoi äiti
Myöskin pyhän Gatien'in kirkon tornit näkyivät sekä linnan synkät, lujat seinät, joiden sisäpuolella muinaisina aikoina kuuluu olleen Valentinianus keisarin asunto.
Miten usein synkät ajatukset olivatkaan saaneet hänet lähes toivottamaksi, kun hän ei voinut tehdä samaa tunnustusta kuin he, eikä hän uskaltanut ruveta etsimään syytä tähän heidän opissaan, ei, hänen itsensä oli syy, hänen yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät