Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Syksy tuli, talvi läheni nytkin, mutta Jaakon mieli ei nyt synkistynyt. Hänellä oli kaksin kerroin syytä iloita, sillä kaksin kerroin oli hänellä nyt rakkaita omaisia, joiden eduksi hän tunsi olevansa kaksinkerroin velvollinen uhraamaan neronsa ja voimansa, kaksin kerroin oli myös Jumala siunannut hänen työnsä ja antanut runsaan hedelmän.
Kun Helka painoi päänsä patjaan, ajatteli hän: Pieni rakkauden työ tehty siinä, missä sitä voi tehdä, on kaiketi myöskin kansan ja isänmaan palvelemista, josta äsken niin kauniisti puhuttiin siellä rannalla. Hän ei sitä vielä oikein täydellisesti ymmärtänyt, mutta kyllä kaiketi asia kuitenkin oli juuri sillä tavalla. Syksy ja hyvästit.
»Kyllä minä niin ajattelin kun minä kuitenkin olen ohimenijä... Minä en tietänyt oliko oikein jäädä sinua katsomaan.» »Nyt en minä ymmärrä sinua yhtään.» »Et sinä ymmärräkkään, se oli vaan niitä minun omia ajatuksiani... Mutta minä en mennytkään, ja sitä minä saan kiittää että minulla nyt on ollut näin kaunis syksy.» »Ja minulla...», kuiskasi tyttö.
Tulkaa, antakaa mulle kättä ja seuratkaa minua tanssiin! Taikka taistelu-kentälle höyryvän hevosen selässä! Ottakaa elämän seppele ja pankaa se noihin keväisiin kiharoihin, te olette kauniimpi kuin metsän haltiatar, valloittakaa luonto, kuin hän, niin kauan kuin se vielä tuoksuu syksy tulee kyllä aikanansa! KUNINGATAR. Mies, te tungette huoneeseni kuin auringon säde!
Syyne katseli kummastellen ympärilleen. Niin pitkältä, kuin hän saattoi nähdä niityn, maantien ja mäen yli, ei näkynyt mitään elävää olentoa, paitsi hyttysparvea, joka tanssi katrillia tuolla aidan vieressä. Olihan nyt kevät; mutta Syyne pahan suruisessa sydämessä oli syksy. "Tässä minä olen", sanoi taasen ääni.
Kyllä syksy pian menee, kun koulussa on, tuskin sinä minua muistatkaan. Mutta minä kirjoitan teille sieltä maailman ääriltä. Joju oli iloinen vain, ajatellessaan noita merentakaisia, kaukaisia maan-osia, ja mitä kaikkea hän siellä saisi nähdä. Kun kahvi oli juotu, nousi rehtori istualta ja sanoi hyvästi. Kaikki muut seurasivat hänen esimerkkiänsä. Poikien täytyi myöskin mennä läksyjänsä lukemaan.
Oitis kirjoitin minä hänelle ja koetin selwittää, kuinka kurjassa tilassa minä olin lapsineni; samassa pyysin hartaasti, että hän antaisi pikaisesti jotakin wastausta. Tuota wastausta odotin taasenkin kauwan aikaa, mutta mitään semmoista ei tullut. Syksy oli ja kaikkein pahin kelirikon aika. Minulle tuli semmoinen pelko ja ahdistus, ett'en woinut enään kauemmin paikoillani olla.
»Ja sitten, kun syksy tulee, sinä saat ruveta huvittelemaan, niinkuin muutkin nuoret tytöt», jatkoi isä, pudistaen poroa papyrossistaan. »Käydä tansseissa ja seuroissa, että opit tapoja.»
Vaikka ruusut eivät ole auenneet? ELINA: Niin. Se oli pudonnut puusta viime yönä. Minä tulin heti silloin niin surulliseksi. Ja minä ajattelin: kohta on taas kaikki pimeätä ja toivotonta. Tällaisessa yössä lyövät myös kevät ja syksy kättä toisilleen. OLAVI: Mutta meillä on kevät, eikö totta, Elina? ELINA: Nyt tekin tulitte äkkiä surulliseksi. Tekään ette ole yhtä iloinen kuin ennen.
Tänään lepäämme ja huomenna rupeamme työhön; mutta kun sinä kaiketi olet utelias näkemään simpukoita, niin haen niitä muutamia näytteeksi, ja koirat syövät niitä mielellään; ne saavat nyt hyvän ruokaveron." Erämiehet tekivät työtä viikkokausia, kunnes tuli syksy ja virta alkoi paisua. Silloin heidän täytyi lopettaa. Saalis oli tyydyttävä. Pekka oli hyvillään, ja sitten lähdettiin taas liikkeelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät