Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Ajateltakoon ainoastaan edellisen vuosisadan loppua, jolloin Condorcet ennusti uutta kultaista aikakautta, yleistä yhdenvertaisuutta, rauhaa yksityisten ja valtioitten välillä, mitkä jalot mielikuvitukset saivat kaikkein sydämet sykkimään, tulevaisuuden ihanne avasi taivaan portit kaikille toiveille: ja sadan vuoden kuluttua, mikä pettymys, sillä nykyisen vuosisadan loppu näkee tieteitten, vapauden ja oikeuden tekevän konkurssin ja vaipuvan veriinsä ja likaan tulevan vuosisadan kynnyksellä!
Minä en uskalla ruveta puhumaan siitä, miten se hieno puna, joka alkaa palata hänen poskilleen, saa sydämeni sykkimään ilosta. Se aine veisi liian paljo aikaa. Sanon vain, että katselen sitä kuin aamua odottava sarastuksen ensi säteitä. Ja minä kiitän, kiitän ylitsevuotavasta sydämestä onneni aamusarastuksesta. Eilen oli meillä erityinen juhlailta, josta vielä sananen.
Kun hän astui huoneeseeni, rupesi sydämeni kiivaasti sykkimään. Nyt voin ainakin saada kuulla jotain siitä, joka niin yhä oli ajatuksissani.
Hän ikävöi häntä niin sydämestään, ja kuitenkin hän pelkäsi saavansa nähdä hänet alakuloisena ja masennettuna, pelkäsi, ettei hän voisi häntä lohduttaa. Kas, tuolla näkyy tomupilvi kaukana, hyvin kaukana! Minkä vuoksi se panee hänen sydämensä sykkimään niin rajusti, kuin tahtoisi se rinnan särkeä?
Grönberg oli juuri tuota ilmettä vainunnut ja se teki häneen niin valtavan vaikutuksen, että sydän rupesi rajusti sykkimään. »Mutta se on valhe!» huudahti Vennu. Grönberg oli alkanut jo saavuttaa täydellisen levollisuutensa. Nyt hän siirsi tuolinsa likemmäksi Vennua ja alkoi kiusallisella itsepintaisuudella katsella tämän silmiin sanaakaan ääntämättä, kädet ristissä rinnalla.
Mutta tulevatko nämä sisarusten sydämet milloinkaan enää sykkimään yhtä tyynesti, yhtä onnellisesti kuin nyt, jolloin heissä ei asu vähintäkään kaipausta, vähintäkään kaukomielisyyttä, vaan päivä aina, kallistuessaan iltaan, jättää jälkeensä muiston täytetyistä velvollisuuksista. Jollei pikku Aattoa, tuota huudolla olevaa vaivaista olisi, ei mikään häiritsisi kodin rauhaa.
Heleänpurppuraisina hohtivat hänen poskensa, äkkinäisestä liikutuksesta tunkeusivat kyyneleet hänen silmiinsä, ja hän kuiskasi: "Juhana!" Se ääni, jolla hänen nimensä mainittiin, pani nuoren miehen sydämen nopeammin sykkimään. "Elsa! Sinä et ole unohtanut minua!" virkahti nuorukainen.
Aino istui sohvalla, näyttäen väsyneemmältä kuin tavallisesti; isä istui nojatuolissa ja näytti siltä, kuin olisi hän tahtonut jotain sanoa, imiessään piipustaan muutamia voimakkaita haikuja. Vihdoinkin sai hän sanotuksi: "Aino!" "Mitä nyt, isä?" ja hänen sydämmensä rupesi sykkimään. "Tule tänne, rakas lapseni". Aino tuli ja isä otti hänet syliinsä ja syleili häntä.
"Minähän juuri varta-vasten sitä tarkoitusta varten laitetun torven avulla sainkin aikaan tuon hirveästi kamalan äänen, joka saattoi teidänkin urhoollisen sydämenne tuskasta sykkimään! Tuo oli kovin hullunkurinen ajatus eikö niin? Mutta kun minä tiedän kuinka taika-uskoisia ihmiset, viisaimmatkin niistä, ovat, niin päätin kuningatarta kohtaan koettaa ennakkoluulon voimaa.
Kuinka kummallista tuossa nyt oli se mies, jota vastaan tohtori, enemmän kuin ketään muuta maailmassa, oli tuntenut mielikarvautta ja kateutta mies, joka oli omistanut ainoan naisen, joka oli saanut tohtorin sydämmen sykkimään rakkauden ihastuksesta ja tuskasta!
Päivän Sana
Muut Etsivät