Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii Ja kun silmän katseen silmä kohtaa, Juur' kun nautinnosta suonet tykkii, Punahuulet suudelmista hohtaa, Silloin juuri, lemmen autuudessa, Ihmis-intohimon vallitessa, Huutaa tuonen valta Maasta turpeen alta: Ihmislapsi, kuolla täytyy sun! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa Ja vasten louhia loiskuaa, Kun honka huojuu ja näre notkuu Ja vaahto pärskyen roiskuaa.
VALPURI. Voi, kuinka sydämeni sykkii! AKSEL. Polvin Haraldin haudalle nyt langetkaamme Hyvästi jättääksemme isänmaalle! WILHELM. Mi tuo on? Joku tulee.
Sprengtportin sanat jylisivät varmoina ja kovina, kun hän esitti mielipiteenään, että Lewenhaupt kernaasti pitäköön miehensä. Lisäväkeä täällä ei laisinkaan kaivattu, sillä vieläkin oli nevojen poikki mahdotonta päästä. Mäntylahden solaa ei voida valloittaa, eikä täällä oleva miehistö luovu siitä niinkauan kuin heissä sydän sykkii.
Sinä, joka minua kohtaan aina olet ollut lempeä ja luottavainen, josta olen sinulle kiitollinen niin kauan kuin sydämeni sykkii sinä tiedät, etten milloinkaan ole pyytänyt sinun arvoasi, nimeäsi, rikkauksiasi, vaan ainoastaan rakkauttasi. Mutta muistatko, mitä sanoin sinulle kerran isäni puutarhassa, kun pyysit minua vaimoksesi?
"Zettwitz, niinkö? Siis olet kotosin Zettwitz'istä poika! Noh, sehän vasta minua ilahuttaa sydämen pohjasta, sillä sinne minäkin aioin mennä vaikka satuin käymään vähäsen eksyksiin metsän poluilla, jotka nyt eivät ole niin tutut kuin nuoruudessani. Tuollahan tuo vähänen soma kylä on! Kuin tietäisit, kuinka vanha sydämeni sykkii, kun näen sen monen vuoden kuluttua!
"Hanskurin Katri!" sanoi hän "ja Jumalan emonen auttakoon! kuoleman teossa, niinkuin näyttää!" "Ei suinkaan, muori kulta", sanoi muijan kasvatti, "hänen rakas sydämensä sykkii hänen suloinen henkensä käy ulos ja sisään! Tule sinä, jonka paremmin sopii häntä auttaa kuin minun tuo vettä ja rohtoja mitä ikinä sinun vanha, viisas pääsi voinee keksiä.
"Minä rakastan kansaani", vastasi hän, "ja kun Atalvinista on jäljellä vain tämä kihara" hän osoitti koteloa "luulen voivani uhrautua kansani vuoksi. "Kuolla minä voin", huudahti hän, "mutta en elää tietäessäni, että tällä sydämeni epäjumalalla on toinen rakastettu." "Toinen rakastettu", huusi Vitiges. "Kuinka voit noin puhua? "Tiedätkö sinä, että tämä kiusattu sydän sykkii vain sinun vuoksesi?
Silmä vettyy, sydän sykkii, Poski polttaa, suoni tykkii, Hiljaa huokausta huulet Laskevat vaan toisinaan; Turhaan vastuuta hän vartoo Minkä toivoo, minkä hartoo, Heilakat sen kuulee tuulet Ilkastellen vaan. Hiusten kanssa leyhkät riekkaa, Poskipäillä ruusut liekkaa, Valko-olkaa alastonta Kylmä kaste vavistaa.
Katsoppas tuonne, tuo vähäinen rakennus niinipuiden vieressä, puutarha etupuolella ja viheriät viinipensaat, jotka nousevat aina räystääsen asti, on minun syntymäkotini, siellä synnyin, siellä sain tuta ensimmäisen ilon, siellä myös ensimmäiset pian katovaiset surut! Ihmeellistä! Ihmeellistä! Kuinka sydämeni sykkii tätä muistaessani ja nähdessäni."
Sen alla sykkii elämän kaikki mystiikka. Monisokkeloisuutensa ohella oli Renanissa eräs selkeän yksinkertainen juonne. Se oli hänen »hyvä omatuntonsa». Hänen vanhuutensa optimismi oli tulos siitä siveellisestä terveydestä, joka oli seurannut häntä läpi elämänsä. Hän sanoi mielellään, ettei hän muuttaisi elämässään mitään, jos hän saisi alkaa sen alusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät