United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen pitkin ikääni kokenut etsiä totuutta, ja tunnustaa täytyy, että sitä olen löytänytkin; mutta olenpa joskus oikean sijaan löytänyt wäärääkin ja sitä kaikkiaan enimmin omasta sydämestäni. Usein on se eksynyt siten, että on pitänyt oikeaa wääränä ja päinwastoin, ja sen totuuden olen wasta myöhään tullut huomaamaan.
Mitä aikaan, paikkaan ja maan tilaan tulee, olisin sydämestäni suonut tämän työn tekemättömäksi; mutta kun se nyt kerran on tapahtunut, niin koettakaa saada se hyväksi taas. CASSIO. Pyydän häneltä saada takaisin virkani; silloin hän minulle vastaa, että olen juomari. Vaikka olisi mulla suuta yhtä monta kuin louhikäärmeellä, ne kaikki tuommoinen vastaus tukkisi.
Kaikki käwi säännöllisesti ja juhlallisesti, ja Kerttu oli morsianna niin kaunis, että luulenpa melkein kaikkien kadehtineen minun onneani. Minä itsekin myös tunsin, että olin onnellinen ja rikas mies. Ja wiimein häät loppuiwat, ja Kerttu oli nyt minun ja minä Kertun, ja minä rakastin häntä sydämestäni ja hän minua.
Niin suuri oli sokeuteni, että wihasin sydämestäni tuota kunniakasta wanhusta.
"Luulen, täti!" huudahdin minä niin punaisena, kuin minun oli mahdollinen olla. "Minä jumaloitsen häntä kaikesta sydämestäni!" "Doraa, se on tietty!" vastasi tätini. "Ja sinä aiot kai sanoa, että tuo pikku olento on aivan lumoava?" "Rakas tätini!" vastasin minä, "ei kukaan voi arvatakaan, mimmoinen hän on!" "Vai ei! Eikö hän ole typerä?" sanoi tätini. "Typerä, täti!"
SAKEUS. Mutta ole onnellinen sinä! LEA. Iloinen ja onnellinen ainiaan, veljemme rakas! ARAM. Onnellinen, ja viimein kuollessasi autuas! ARAM. Onnea sinulle toivon, kaikesta sydämestäni toivon sitä. LEA. Kuin kesän lempeä sade, niin vuotakoon onni ja rauha sinulle ja viimein Jumalan kunnian loiste! SAKEUS. Jalosti lausuttu, mun tyttäreni!
Ja tuli Margareetan minua sääli kuin minun hänen tähtensä valvoa täytyi, jota minä hänelle kuitenkin sydämestäni tehdä tahdoin.
Vinitius katseli häntä ikäänkuin hänen sanansa olisivat liikkuneet kaiken ihmisymmärryksen ulkopuolella. "Etkö tahtoisi palata Pomponian luo?" "Tahtoisin koko sydämestäni ja palaankin, jos Jumala suo." "Mutta kuule toki minua: palaa! ja minä vannon sinulle kautta kotijumalieni, etten sinua ahdista." Lygia mietti hetkisen ja virkkoi sitten: "En. En minä saa saattaa vaaraan likeisimpiä omaisiani.
Minä olisin suonut hänelle täydestä sydämestäni kaikkea hywää ja mukawuutta, mitä ikinä maailmalla on antaa, mutta tämän parempaa ei ollut minulla tarjota, waan siihen ei hän ollut tyytywäinen, sen näin ja kuulin aiwan selwästi. Se kummastutti ja pahoitti minua kowin.
"Oi, minä kiitän teitä sydämestäni; pikainen apu on kaksinkertainen apu; vaan Jumalan avulla tulemme kyllä toimeen, vaikka huhussa kyllä on perää." Hän pyysi häntä istumaan ja selitti sitte suoraan mielen tilansa ja tuumansa. "Nyt te kyllä minua ymmärrätte, setä kulta, kun sanon, että tämä onnettomuus, joksika maailma sitä kutsuu, tuntuu minusta vapauttamiselta.