Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kirkkoherra oli totinen mies, hän loi silmänsä Doroteaan ja pudisti päätänsä, mutta meni kirkkoon sanaakaan sanomatta, ja Swartin emäntä seurasi läähättäen häntä. Ja Dorotea? Hänen koko ruumiinsa värisi ja häpeän puna hohti hänen poskiltaan. Koko kirkkotarha pyöri hänen silmissään, hän olisi tahtonut vaipua syvälle maan poveen. Mutta kirkkoon ei hän millään muotoa tahtonut mennä.
Frits astui tupaan niin iloisella mielin. Hän ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa, hän oli niin iloinen, niin onnellinen. Kun Swartin emäntä näki hänen tulevan ovesta sanoi hän: "Sinä hymyilet, poikaseni, sinun pitäisi ennemmin itkeä. Jospa vaan tietäisit mitä on tapahtunut". "Niin", lisäsi Wittin emäntä, "tässä on kysymyksessä kauheita asioita".
Leikkikää nyt vaan, minä menen kirkkoon.» Lapset juoksivat iloisina ulos ja Dorotea otti hyllyltä virsikirjansa, jonka hän oli saanut pastorilta rippikoulusta päästessään. Silloin oli Swartin emäntä lahjoittanut hänelle kakun, jonka hän itse toi lukkarin taloon.
Suurella vaivalla saatiin hänet kannetuksi kotiin, jossa hänet laskettiin sänkyyn. Vihdoin hän avasi silmänsä ja näki Dorotean hyörivän ympärillään lämmittäen kiviastioita pantaviksi hänen jalkainsa alle ja keittäen hänelle kamomilliteetä. Huhu, että Swartin emäntä oli pudonnut puroon, oli salaman nopeudella levinnyt ympäri kylää, ja kaikki kylän naiset tulivat nyt katsomaan, oliko huhussa perää.
»Kas tässä, Dorotea! sanoi hän. »Tämän on *hän* lähettänyt sinulle!» Sitten meni eukko jälleen sänkyyn ja käänsi kasvonsa seinään päin ja näytti nukkuvan sikeää unta. Ja Dorotea? Ah, kuinka hänen sydämensä sykki riemusta! *Hän* oli lähettänyt tämän ja Swartin emäntä *itse* oli antanut sen hänelle. Hän avasi rasian. Siinä oli hänen hiuskiharansa! Siinä oli sormus!
He löivät vetoa, kumpi heistä ensin osaisi siihen, ja nyt alkoi piiritys, ikäänkuin jos Swart olisi ollut Sevastopoli ja hänen nenänsä joku sangen tärkeä varustus siinä. Kaikenlaisia hullutuksia ne kälmit ja peijoonit sentään keksivätkin! Hei! nyt toinen heistä heitti ison savenpalan aivan vasten Swartin paksua, kaunista nenää. Swart säpsähti unissaan ja rupesi aivastamaan.
Mutta siihen selitykseen ei tullipalvelija tyytynyt, hän luuli Swartin tahtovan tehdä pilaa hänestä, ja vasta sitten kun hänelle sanottiin, mihin matka meni ja kun kaikki oli hänelle selitetty, tyytyi hän ja sanoi: "No, hyvästi sitten ja onnea matkalle!" "Herra Tulli", sanoi Swart, "mitä me olemme teille velkaa?" "Ei mitään", vastasi hän, "minä olen vaan tehnyt velvollisuuteni".
Mutta tähän selitykseen ei tullipalvelija tyytynyt, hän luuli Swartin pitävän hänen kustannuksellaan pilaa, ja vasta kun hänelle juurta jaksain oli selitetty matkan suunta ja tarkoitus, tyytyi hän ja sanoi: »No, hyvästi sitten ja onnea matkalle!» »Herra Tulli», sanoi Swart, »mitä olemme teille velkaa?» »Ette mitään, minä olen vain tehnyt velvollisuuteni.»
Se ei haittaa; mutta vesi on saatava ulos!» Eikä auttanut, vaikka Swartin emäntä huusi ja porasi, pyysi ja rukoili; hänet käännettiin ylösalasin, häntä heilutettiin kuin putelia. Onnettomuus olisi saattanut tapahtua, ellei pastori olisi ehättänyt paikalle oikeaan aikaan.
Miettikää tarkoin! Hyvästi, emäntä!» »Hyvästi, herra pastori! Niin, se on kyllä totta se on niinkuin se on eikä minun ukkoni välitä mistään. Ei hän koskaan sano sanaakaan.» Ja Swartin emäntä niiasi niin syvään kuin voi ja saattoi pappia ovelle. »Hyvästi herra pastori!» Tuskin oli pappi ehtinyt pihalle, ennenkuin eukko rupesi kiukkuisena astumaan edestakaisin tuvassa. »Tämäpä vasta merkillistä!
Päivän Sana
Muut Etsivät