Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kappeli alkoi jäädä jälkeen; silloin omatunto rupesi häntä soimaamaan. Ja suutari seisahtui maantiellä. Mitäs sinä Simeoni teet, lausui hän nuhdellen itseään. Lähimmäisesi on nääntymäisillään ja sinä pelkuri menet tiehesi. Vai oletko jo tullut upporikkaaksi? Pelkäät kai aarteesi ryöstettävän? Nyt, Simoseni, et tee kauniisti. Simo kääntyi takaisin ja meni tuon ihmisen luo.
Lausui suutari Keifas ja vimmalla lestinsä heitti Alkibiadeen koiran jälkehen. Porvarit myönsi. ett' oli suutari Keifaalla oikea mieli ja kieli, ett' oli Alkibiadeen koiralla säädytön häntä, ett' oli vaarassa maa sekä vaarassa nuorison parhain.
Muutamat tiesivät kertoa, "että suutari oli julistanut maailman lopun olevan lähellä ja sanonut että kaikki ne ihmiset, jotka eivät ennen mittumaaria kääntyisi, olisivat ynnä kaiken muun kanssa tulessa hukutettavat", ja muuta tuollaista.
Tuli siitä suutari kirkonkylään ja poikkesi yhden talonpojan taloon, eipä ollutkaan kotona, akka lupasi viikolla lähettää äijän tuomaan rahoja, mutta nyt ei antanut rahaa; kävi siitä toisen luo mies vannoo, ettei ole rahaa; kaksikymmentä kopeekkaa oli kaikkiaan rahaa, ne nyt vaan pisti kouraan saappaittensa korjuusta. Silloin suutari arveli ottaa turkikset velaksi.
Asuipa kerran muuan suutari vaimoineen ja lapsineen hyyryläisenä talonpojan talossa. Eipä hänellä ollut omaa kotoa eikä kontua; suutarintyöllään vaan elätti itsensä ja perheensä. Leipä on kallista, mutta työ halpaa, niin että sen, minkä työllään sai, sen söikin suuhunsa.
Hän meni menojaan. Mutta Jaana ja seppä katsoivat toisiinsa tyytymättöminä. Suutari on liitossa herrojen kanssa, sanoi seppä vihdoin. Hän ei ole mikään oikea toveri, lisäsi Jaana. Unioninkadulla tuli maisteri Pouttu heitä vastaan. Hän tervehti ystävällisesti. Me olemme voittaneet! hän huusi ohimennen. Te olette voittaneet, ajatteli Jaana. Kuitenkaan hän ei sanonut sitä.
Suutari oli vähäinen, keski-ikäinen mies, jolla oli lempeästi sointuva ääni, täsmällinen puhetapa ja kauniit siniset silmät. Kohta ne pitäis ... ei proletaarilla ole kenkiä pankolla. Suutari oli ottanut kengät ja katseli niitä. En suinkaan minä jouda niitä korjaamaan ennen kuin ylihuomenna. Ville kiroili. Mikä sua sitte nyt niin kovin kiirehtii?
Emännällä oli keitetty kahvipannu odottamassa isäntää järveltä. Aliina muisti että hänen kasvinpenkkinsä tuvan takana oli vielä kastelematta. Hän haki astialla rannasta järvivettä ja alkoi tuohiliuhalla lipittää kasvien juurille. Kujaa myöten kävellä kuhnaili pihaan päin suutari Naulanen, jolla oli pieni mökki kylän laidalla. Hyvä iltapäivä, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan puheille.
Suutari Kössi, joka asui ihan kirkon vieressä, oli taas aina pyhäpäivinä niin humalassa, ett'ei häneltä saanut mitään tolkkua asioista ja häneltä oli Kalle päättänyt kysyä neuvoja siihen, miten kuntakokouksessa oli meneteltävä saadakseen pois tapporahat.
Mutta suutari ei ollut antanut edes istuakaan, sitä vähemmän huonoakaan vuodetta. Oli vaan ylpeästi käskenyt pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät