Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Pianpa vartuitkin. Tuossa tuonnoin olit vähällä itkeä. Ole vaiti. Itkeä. Mistä syystä? Kertokaa! Mikko ja minä olimme kerran viftillä. Mikko oli hyvin surumielinen. Hänen ensi lempensä esine oli mennyt naimisiin kaljupäisen professorin kanssa. Mikko päätti unohtaa surunsa toisen hempukan sylissä vaan ilon ollen ylimmillään purskahti Mikko itkemään. Meidän täytyi antaa hänelle konjakkia lääkkeeksi.
Hän oli siivoin ja rauhallisin Jonsoneista, kalpea, surumielinen lapsi, jotenkin tyhmänlainen ja hidas mitään oppimaan. Hyvin tottelevainen hän oli ja teki yleensä kaikki, mitä ihmiset häntä käskivät tekemään tai sanomaan. Ylös ehdittyänsä sysäsi rouva tytön porstuaan, kutsui palvelustytön ja käski hänen pesemään ja siivoamaan Miian sekä panemaan hänelle Ludvigin vanhat kengät jalkaan.
Assessorin eloisat katseet olivat kauan luotuina molempiin puihin; hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä, hänelle ominainen, surumielinen hymy näkyi hänen huulillansa ja lempeät tunteet näkyivät täyttävän hänen sielunsa. Siellä he rakensivat itselleen majoja, muodostivat yhteiskunnan, jossa oli lakina jumalanpelko ja työ.
Lampunvalo lankesi tumman puvun olkapäille ja hänen täyteläisille, sangen luonteenomaisille kasvoilleen. Niissä oli surumielinen miettivä ilme ja hän kutoi ahkerasti. Mikähän Jakobiin oikeastaan on mennyt? Hän oli jo kauan tuntenut, että jotakin oli kierossa... He olivat nyt melkein yksikseen lapset kukin omalla tahollaan. Mutta tuntui ihan kuin hänen käsivartensa eivät ulottuisi Jakobiin!
"Heitä alakuloisuutesi", virkki hänelle nuorin, joka näistä oli hurskain. "Tee meidän tavalla, ole iloinen ja hyvä olento; surumielisyys ei kuitenkaan saata mihinkään." "En ole alakuloinen, enkä surumielinen", vastasi Antero, "elämästäni iloitsen yhtä paljo, kuin sinäkin, niin, kentiesi paljoa enemmänkin."
Matami Jensen ei voinut ollenkaan ymmärtää, minkätähden hänen miehensä oli niin surumielinen kotia tullessansa. "No", tiedusteli hän ukoltansa, "oliko tukkukauppiaalla paljonkin moitteen sijaa?" "Ei rahtuakaan, eukkoseni; päinvastoin lupasi hän teettää tästä lähtein kaikki nikkarityöt minulla". "Mutta mikäs sitten vaivaa sinua, Rasmus? Olethan niin kallella kypärin!" "Kuuleppas vaan eukkoseni.
Ohikulkijan sielun valtasi syvä, surumielinen tunnelma, jonka vaikutuksesta moni pää paljastui ja rinnasta nousi kumiseva huokaus, mikä sanoja selvemmin ilmaisi, että kärsimyksen koulussa oli opittu jotakin.
Nuoret istuivat penkillä vieretyksin, Julia nojasi turvallisena päätänsä Aarnion olalle ja tämän käsivarsi oli hellävaroen laskeutunut hänen vyötäreilleen. Kauvan he sanattomina katsoen haaveilivat, rinnan täytti rauhoittava vaikkakin surumielinen tunne.
Ettekö ole onnellinen?" Kenelm: "Minun tulisi olla onnellinen kuin kuolevaiset voivat olla. Minä en luule olevani onneton. Vaikka luontoni on surumielinen, on kuitenkin surumielisyydelläkin oma onnensa. Milton näyttää että voi löytyä yhtä paljon suloutta elämässä sen Penseroro-puolella kuin Allegro-puolella."
Hänen surumielinen silmäyksensä kohtasi usein minua. Emäntä valitti kyynelsilmin, että olin rikkonut lupaukseni. Hän sanoi joutuvansa kerran vastaukseen minun synneistäni, kun oli minuun luottanut ja lähettänyt pitoihin. Ja vannaan isäntäkin kotiin tultuaan häntä siitä nuhtelee. Niin valitti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät